IRC-Galleria

Oli väsyttävää herätä aamulla ja kaiken huipuksi myöhästyin kahdesta bussista ja olin töissä vasta yhdeksältä. Töissä minulla riitti tekemistä. Päivällä oli myös yli kahden tunnin kokous, johon oli pakko osallistua. Ennakko-odotukseni olivat aivan, kuten oletinkin, eli siis ihan helvetin tylsää puhetta. En tajua miten ihmiset jaksoivat seurata mielenkiinnolla puhetta. Se kuulosti kuin puhemiehenä olisi ollut Juuso (inside-läppä). Kun aika kului, niin tylsyys vaihtui pian väsymyksen puolelle. Silmiä oli melkein mahdotonta pitää auki ja ainoa tapa olla lyömättä päätäni pöytään, oli pitää kättä leuan alla. Onneksi oli kokouspöytäkirjaa, jota pystyin tuijottamaan. Se olisi nimittäin ollut hieman epäilyttävää jos olisin tuijottanut pöytää jatkuvasti. Väsymys kasvoi jatkuvasta ja pysyäkseni hereillä minun oli pakko pitää itseni pystyssä ja se taas aiheutti sen, että meinasin melkein nojata päin vieressä istuvan olkapäätä. Välillä väsymyksen kasvaessa kun käsi liukuu alas. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että lähellä istuneet ihmiset ehkä saattoivat huomata sen, että olin hyytymisen partaalla. Lopulta väsymys vaihtui totaaliseen nauruun. Siis vittu nyt ainakin herätin huomiota. Onneksi nauru on tarttuvaa ja pari vieressä istuvaa liittyivät siihen, mutta paljon hiljaisemmin. Minä itse vedin niin kovat naururäjähdykset, että huh huh. Huomasin kyllä, että ne suurimmat pukumiehet eivät saa helposti naurukohtauksia, sillä katsoivat paheksuvalla ilmeellä. Loppukokous olikin sitten heilumista ja käsillä suu kiinni, niin ettei naurupurskahduksia tulisi lisää. Ainakin väsymys lähti, mutta se on aina ikävää se kun niitä naurukohtauksia tulee juuri silloin kun ei saisi tulla. Ikimuistoinen kokous, mutta kaikesta huolimatta minulle ei jäänyt yhtään mieleen siitä mitä siellä puhuttiin. Herätin kokouksessa kuitenkin huomiota näyttämällä tylsistyneeltä, väsyneeltä, nukahtamisen partaalla olevalta, nauravalta ja myös kokouksen ainoalta ihmiseltä, jolla on arkivaatteet päällä. Sellainen kokous oli tänään. Se kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia.Töistä lähdin kotiin taksilla, sillä ei pätkääkään tehnyt mieli odottaa bussia, vaan halusin mahdollisimman nopeasti kotiin juomaan. Jouduin ensin toki menemään Kontulaan sillä taksilla, sillä tarvitsin kaupasta 24 packin kaljaa. Pois kaupasta oli niin liukas maa, ettei pitoa meinannut olla ollenkaan, vaan useasti meinasin kaatua ja näytinkin melko huvittavalta. Moni olisi varmaan halunnut nähdä minun kaatuvan. Näin liukkaalla kadulla tarvitsisin alleni uudet täyden jääkelin kengät. Bussi tuli juuri sopivasti, joten ei tarvinnut mennä Kontulasta kotiin taksilla. Ihan tavallinen meininki täällä kotona onkin ollut. Kaljaa juotu, telkkaria katseltu ja netissä oltu. Vituttaa kun huomenna taas töihin, mutta onneksi on perjantai. Perjantai ja 13. päivä, mutta ei saa olla liian taikauskoinen. Ei kai tässä muuta.

Hyvää illanjatko!