IRC-Galleria

Heräsin tänään kymmeneltä suunnilleen ja nousin ylös ja kirjoitin sähköpostia ex-pomolleni. Pyysin saada todistuksen siitä miksi työsuhteeni loppui. Sähköpostin jälkeen aloitin viskin juomisen ja join myös lonkerot jääkaapista pois. Olen pyrkinyt aamulla ja päivällä juomaan mahdollisimman hitaasti alkoholia, sillä odotan mahdollista puhelinsoittoa entiseltä pomoltani ja en halua kuulostaa liian humalaiselta. Se on kuitenkin vaikeaa juoda hitaasti, varsinkin minun. Parhaani mukaan kuitenkin yritän. Puhelua odottaessa sain toki puhelun, mutta se oli vain äitini. Mietin mitä hän nyt haluaa, se oli vaan kuulumisten kysymistä. Minä odotan nyt tärkeää puhelua, joten pettymys toki. Sain myös tekstiviestin tänään. Miksi juuri nyt ihmiset ovat kiinnostuneita minusta? Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun toivon, että entisestä työpaikastani otettaisiin minuun yhteyttä. Kuka tahansa saattaa soittaa minulle varmaan. Netta, Emilia tai vaikka presidentti Sauli Niinistö. Aika epätodennäköistä, että kukaan tuosta kolmikosta soittaa, mutta ainahan kuka tahansa saattaa soittaa. Itse asiassa se olisi mahtavaa jos joku tuosta kolmikosta soittaisi. Olisi kohteliasta lähettää viestiä pomoltani, tahtoisin edes tietää onko viestini luettu. Olisi pitänyt pyytää lukukuittaus. Virka-aika loppuu kohta ja ainakin voin sitten juoda normaaliin tahtiin viskiä silloin. Minua kuitenkin huolestuttaa tämä tilanne, sillä mitä iloa on työttömyydestä jos ei saa rahaa yhteiskunnalta? Minulla on toki omaisuutta yli 10 000 euroa, joten enköhän minä pärjää jonkin aikaa.
Olen tänään viettänyt myös aikaa irc-galleriassa lähinnä klikkaillen Satunnainen –linkkiä. Se Maailmanmatkaaja-natsa kun on se jonka haluan. Kun se on saatu, niin sitten voin jäädä eläkkeelle natsametsästyksestä. Katsoin myös erään minulle täysin tuntemattoman Sonjan kuvaa, koska se toi mieleen Pinjan. Se saikin minut muistelemaan menneitä siltä ajalta jolloin Jaloviinakännissä yritin iskeä hänet ja miten noloa olikaan mennä kouluun sen jälkeen. Se oli sitä nuoruusaikaa se. No ei nyt sinänsä nuoruusaikaa, koska olin silloin 19-vuotias, mutta kuitenkin kauan sitten tapahtunut asia. Nyt on klo 16:04 ja noin kymmenen minuuttia virka-ajan loppumiseen. Ei minun pomoni enää taida soittaa minulle. Niin ja otsikosta sen verran, että tämä on siis 1100. kerta kun kirjoitan tänne päiväkirjan. Paljon on merkintöjä, mutta aloitinhan jo marraskuussa 2005. Tätä tämänpäiväistä nyt kirjoitan Wordiin alustavasti ja jatkuu myöhemmin.

Nyt ton j elllo jo sen verrrana, jnoytta oisik aika lopetellla späivää. Minullle eie soitetteu kkja miä vedin VikingFjordin.ja ajatkanut ko vaa vauhtia viskin ryypprpäärmistä. Telkkaria oene katselllut ja silleen. Ei kait tässsäs ds9ttten muuysta.

Hyvggää illanjatkoa!