IRC-Galleria

Tänään tuli herättyä hieman kahden jälkeen. Aloin sitten juomaan Tasista ja pelasin famipeliä musiikkia samalla kuunnellen. Olin myös galleriassa ja katsoin Pulmuset, Seinfeldin ja Leijonan luola Kanadan.
Muistelin tuossA nuoruuttani lukien kirjeitäni 2002 vuodesta alkaen. Se oli sitä nuoruusaikaa. Jollakin tytöllä 12-vuotias poikaystävä tai jotain. Jos minulla olisi 12-vuotias tyttöystävä, niin olisin vankilassa. Niin no 2002 oli vuosi, eli itse olin vain 16-vuotias ja kai se on ihan jees jutella pikkutyttöjen kanssa sen ikäisenä. Niin ja minäkin aikamoinen tyyppi omanikäiselle, tuli sanottua vaikka mitä. Ihan outoja ja friikkejä juttuja puhuin. Niin ja sain kirjeitä Mirvaltakin, niitä vanhoja hyviä aikoja. Näitä kirjeitä lukiessa muistelee näitä nuoruusvuosia ja myös miettii sitä, että kuka tuokin tyyppi on. On paljon tyyppejä, joita en yhtään muista. En minä voi jokaista muistaa. Enkä myöskään sitä mitä olin kirjoittanut itse, kun en niitä omia printannut. Huomasin laittaneeni yhden ihmisen kirjeet peräkkäin, kun yhden loppuu, toisten alkaa. Se on ihan hyvä juttu kun helpottaa lukemista. Aika masentavia kirjeitä osa ja masennuksesta puheen ollen minä vedin itse masennuslääkkeitä nuorempana. Lopetin, koska se sai minut liian tunteelliseksi ja kunnon itkupilliksi. Ihmiset lähettivät minulla runojaan ja minun pitäisi kertoa mielipiteeni koska olen kuulemma ammattilainen. Olen kirjoittanut melkeinn 500 runoa, mutta ei minusta silti ammattilaista tee. Vaikka minulle aikoinaan ehdotettu viedä kustantajalle ja tehdä kirja ja olen koulussa palkinnonkin saanut, jonkun tyhmä kirjan jonkun merenkävijän elämästä. Oli kirjeitä jota en halua muistella ja jätin lukematta. Muistan yhden tyypin, mutta kirjeet hukassa. No semmoiset kirjeet oli.
Nyt on klo 19:04 ja jatkuu myöhemmin.

Nyt jatkuu ja löysin oman HOJKS:n (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Luin sitä samalla ku Tasista join. Osiossa ”Terveydentila ja psykososiaalinen tilanne” minut oli kohteliaallisesti leimattu hulluksi, esim. ”Jarkko ei ole enää käynyt terapeutilla. Jos nuoruuden kuohunta ei ota mielestä laantuakseen kevään mittaan, voi Jarkko harkita terapeutille menemistä uudelleen”. Mitä helvettiä tuo oli tarkoittavinaan? Vaikka nykypäivänä ainakin terapia on se jota mitä tarvitsisin monen mielestä. Sanottiin lukiessani paperia niin myös ”Jollei asia kiinnosta Jarkkoa, hän ei jaksa ponnistella sen opettelemiseksi. Kehittämiskohteena olisi viitselyksen kasvattaminen. Tässä auttaisi, jos Jarkko pystyisi motivoitumaan myös vähemmän kiinnostavista aineista, kuten yhteiskuntaopista”. Ensinnäkin mikä on viitsely ja toiseksi outoa sanottu sillä sain yhteiskuntaopista täydet viisi. Ammattikoulussa arvosanat olivat 1-5. Päivitys 19.9.2003 ”Keväällä Jarkko kiinnostui Talous- ja työelämätiedosta ja sai siitä peräti K5. Jarkko myös palkittiin stipendillä aktiivisesta toiminnasta runokerhossa”. En omasta mielestä ollut kiinnostunut erityisesti mistään talous- ja työelämätiedosta. Harmi ettei ammattikoulussani ollut musiikin tunteja, olisin laulanut siellä itselleni naisia, teen sen aina baarissa nimittäin. Ammattikoulussani oli paljon kauniimpia naisia kun pubeissa joissa laulan. Kouluajat, ihanat ajat. Miten joku voi vihata koulua? No onhan tietysti koulukiusaamista olemassa, mutta minulla oli paljon kavereita koulussa. Minua lyötiin sählymailalla, mutta se on ymmärrettävää sillä urheilussa tunteet kuumenevat kaikilla meillä. Sain minä myös puukosta kun luokkalaiseni esitteli uutta veistään ja viilsi sormeani ihan ilman mitään syytä. Hänen pitäisi kiittää minua kun en vasikoinut, sillä muuten hänet olisi erotettu koulusta. Hän oli koulussa paljon mielenkiintoisempi, viime luokkakokouksesta päätellen nykyään vaan niin helvetin tylsä. Tylsistä puheen ollen, minulla oli ammattikoulussa luokkalaisena nainen joko oli aina hiljaa. En muista olisiko koskaan sanaakaan sanonut. Oli miten oli, niin minä lopetan tämän nyt tähän vaikka jaksaisin puhua vaikka miten kauan. En minä silti mikään Miittis ole.

Hyvää illanjatkoa!