Vaikka synttäreihini onkin aikaa vasta pari viikkoa, niin se tunne ei ole samanlainen kuin puolisen vuotta sitten. Suunnitelmissa ei ole kovinkaan suuret juhlat. Elämä on muuttunut paljon viimeisen puolen vuoden aikana.
Joka tapauksessa kerrataan nyt aluksi viime päiviä.
Elikkä lauantai meni baari-illan merkeissä, karaokea tietysti (ja alkoholia). Muuta mainittavaa ei liene.
Sunnuntaina olin kokonaan selvänä, mikä oli aikamoinen ihme. Siitäkään päivästä ei jäänyt mitään ihmeellistä mainittavaa.
Maanantaina menin uupuneena töihin ja tulin myös vielä uupuneempana kotiin, ei siinä kummempia.
Tiistai meni juoden, olin kännissä koko mäkihypyn ajan ja hyvä kun edes muistan Kuttelin voiton. Muistikin peräti lähti lievästi.
Keskiviikkona duuniin suu kuivana ja vittumaista päivää viettämään.
Torstaina meni todella tylsästi työpäivä ja silleen.
Huomasin myös juuri, että kirjoitin päiväkirjaa viimeksi tämän viikon keskiviikkona, enkä suinkaan viime viikon. Kuitenkaan en aio pyyhkiä sitä pois, koska en kunnolla selittänyt edellisessä merkinässäni niitä pois jääneitä päiviä.
Tänään siis olen tuskallisesti duunissa ollut odotellut milloin saisin päivän ensimmäisen ryypyn.
Lopulta se työpäivä loppui ja aloin juomaan, samalla katsoen mäkihyppyä (Thomas Morgernstern voitti).
Tänään varmasti jatkuu vielä kirjoittelut...