Onneksi ihmisten ajattelutavoista ei löydy kuin ihan muutama ristiriita:
On se kamalaa, kun kuutit kuolee ja ilmastonmuutos tappaa ihmisiä hirmumyrskyinä ja vaikka minä. Voisinpa lahjoittaa rahaa vaikka Afrikan nälkäisille jonkin makeen järjestön kautta. Onneksi minä sentään kannan korteni kekoon ja erittelen jätteet kotona, on kaikille ihan omat roskikset ja kaikki. Pullotkin vien kauppaan ja autan taas osaltani meidät kaikki kohti parempaa ja puhtaampaa maailmaa, jonka voi ylpeänä jättää jälkeensä lapsilleen ja lapsenlapsilleen <3
Voisinpas lähteä käymään kaverilla. Minähän en mistään matkakortista maksa, vaan rehellisesti bensasta ja nyt huristankin tällä vuoden -92 corollalla tuohon kolmen sadan metrin päähän. Hitto, että tekeekin mieli röökiä, menenpäs tuonne kadulle röökille. Paskat minä mitään tulipäätä ala pyörittää pois ja vie tätä tumppia roskikseen (tai mahdollisesti johonkin lasipurkkiin), minähän voin heittää sen kadulle. Kaljapullokin on tyhjä. En minä sitä jaksa sisään asti raahata, vaan jätän sen tähän odottamaan, että joku fiksu kaveri potkii sen paskaksi. En minä kuitenkaan näin reunasta aja, niin ei renkaatkaan mene puhki. Taskussakin on vaikka mitä kivaa: kuitteja, muuta pientä muoviroskaa ja tyhjä tupakka-aski. Eiköhän se naapuritalon mummeli nämä tästä maasta kerää pois joskus. Ei tässä kahden metrin säteellä ole roskista!
Hittoperkele, ei ne tupakka-askit enempää paina tyhjänä kuin täytenäkään, joten viekää ne roskikseen. Sama koskee muitakin roskia. Voisi laajentaa sen viherajattelun oman kodin ulkopuolellekin, se ei vaadi paljon. Ja Helsingin kaupunki voisi lisätä roskiksia ympäri Helsinkiä, koska ei niitä ole todellakaan tarpeeksi. Tämä ei kuitenkaan oikeuta osoittamaan mieltään heittämällä paskansa minne milloinkin.
Ensi kerralla tuun sun kotiin viskomaan tumppeja ja rikkomaan kaljapulloja, nuljake.