Ah, taas on paperit täynnä lyriikanpätkiä. Todellista ruotsin ja enkun tuntien hyötykäyttöä. Vielä kun saisi nuo väännettyä biiseiksi asti. Tarviin jonkun kenen kanssa tehdä noita. Ja tarviin bändin, jonka kanssa sitten soittaa niitä biisejä. Ja tarviin taitoa, että voisin soittaakin bändissä.
No mikäs sen mukavampi tapa viettää perjantai-iltaa kuin soitella kitaraa ja lukea Slashin omaelämäkertaamitälienee. <3
Ja lukea vaikkapa kokeisiin, koeviikko tulossa taas vaihteeksi. Ah, näitä lukiolaisen pieniä iloja. En lue kuitenkaan, tiedän sen jo nyt. Sanoinpahan vain, jotta voin tuntea oloni paremmaksi kun ajattelen että olen edes harkinnut moista. Psykan noita tehtäviäkin pitäisi tehdä. Ah, autuutta.
Tietokoneellakaan ei viitsi olla, rikoin nimittäin tämän tuulettimen ilmeisesti. Pitää aivan järkyttävää ääntä. Täytyy ruveta etsimään uutta.
Kuulen musiikkia, vaikkei mikään soittohärveli ole päällä. Ja ei, se ei ole sellaista kuin jokin biisi soisi päässä. Taidan seota. Tai sitten olen muuttumassa ihmisjukeboksiksi. Liikaa musiikkia selvästi.
Tekee mieli suklaata.
Ja mikä oli jutun pointti? Nojaa, en tiedä itsekään, ehkäpä vain halusin ilmoittaa olevani olemassa. Kun te sen niin aktiivisesti tunnutte taas vaihteeksi muistavan.