IRC-Galleria

Kiitoksia kaikille onnitteluista. Kyllä siis poika tuli. (Onnittelut oikein veikainneille :D oisko joku 70-80% veikannu näin)
Tragetisetmitat syntyessä vielä kerran
paino 3,7kg
pituus 51,5cm
pipo 34,5cm

Kotiutus mitat
pituus sama
paino 3670g (alimmillaa 3590g)
pipo 36cm (eli synnytyskanavassa oli pää hieman venyny)

Eli siis sunnuntai meni niin että 10.00 olimme osatolla ja meidät otettii vastaan ja ohjattiin lepohuoneeseen oottamaan omaa hoitajaa joka ohjaisi huoneeseen. Sain kaikki sairaalavaatteet yms jo valmiiksi mutta luvan pitää nii pitkää ku halusin omat vaatteet päällä tai kunnes käsky tuli.

Sitte huoneesee ja käyrille kuuntelee muksun sydäntä ja kahtomaa tapahtuuko kohdussa mitää.
Noin 40min olin käyrillä ja joitakin lieviä supistuksia tuli ja muksun sydänäänet kuuluivat hyvin ja vaihtelevasti. Sieltä sitte lääkärille ultrauksee, kohdunkaulan tilantee tarkastukseen ja kuuntelee miten lähetää asiassa etenemää.

Sain sen ihme käynistyslääkkeen puolikkaaan (nimi joku hepreaa) ja sit oli suunnitelmissa että 4h päästä toinen puolikas ja jos ei mitää vieläkää ni uudellee 4h päästä viiminen ja sit ootettas aamuu jollo saisin taas sen puolikkaan, laitettas tippaan ja lapsivedenkalvot puhkastas ku olin kummiskii löysästi 2cm auki ja kanavaa noin 1cm jäljellä ni se saattas sit auttaa ja alkaa hitaasti lähteä liikkeelle. Veikkasin ihe että keskiviikkona olis muksu sylissä. En nimittäin uskonu että ekan tapletinpuolikaan jälkeen jo alkas tapahtua. Menin huoneesee, sain ruuan ja söin. Samalla tuumattii ukon kaa että lähtee käymää kaverillaa että ku 12 aikaan joudun taas käyrille niin käyn sit 1aikaa nukkuu ku pääsen siit pois ni turhaa hää siel on. Eli siis 11.30 nappasin lääkkeen naamaa.

noin 11.50 tuli eka heikko supistun jo jonka ihekkii tunsin. Naureskelin että kuvittelen vaan. No käyrässä niitä sitte näky ja tunti siinä meni tukaillessa. Viiminen 10min oli yhtä tuskaa ku mieli teki liikkeelle mutta piti vaa maata paikallaa ja kuunella. Olivat jo nii inhottavia ja tulivat mite sattu.

No käyriltä päästyä lähin kävelee kanttiinii ku sain luvan liikkua sairaalan alueella, jopa ulkona jos vaa uskalsin. tapasin tutun hissiaulassa ja siinä jo alko tuskailut uudellee. Mietin hetken että lähenkö ollenkaa kanttiinii mutta päätin mennä naureskelin ihekseni että ei ne kummiskaa kovene.

Soitin enne kanttiinii menoa äidille ulkona että supistuksia tulee ja sillo iski eka iha kunnollinenkii. Meinas jalat mennä alta ja poltti iha kiitettävästi. Tokasin äidille että nyt se on menoa synnytys on lähteny liikkeelle. Kanttiinissa käynnin jälkee soitin myös viel jennalle ja sitte timolle että mikä tilanne on. Sieltä painelin huoneesee ja vaihoin sairaala kamppeet ku alko vessassa raavaaminen ni totesin niiden kanssa helpommaksi. Puolen 4maissa siirryin sit ammeesee ku ei lämpöpussit auttaneet kipuun enää ja jollain piti yrittää saada kipuja lievemmäks. Ammeessa jaksoin kipujenkaa olla noin puoltuntii ja sitte sekää ei enää auttanu vaikka vedenlämpö oli maksimi mitä sai olla. Sieltä pois päästyä taas kahottii tilanne missä alkakerrassa mennää, mitää ei muutosta ei ollu tapahtunu. Aloin kirjoilla omassa mielessä että nää kivut kestää koko yön enne ku muksu on ulkona. Sain kipupiikin että jos se edes vähä autta, puoltoista tuntii meni että edes huomasin vaikutuksen ja puolen tuntii siitä sitäkää enää ei tuntunu. Lähettii ukonkaa viel talsii 7maissa uuden tarkastuksen jälkee marssii käytävää pitki että jos se auttas taas kipuihi. Puol tuntii jaksoin ja sit piti päästä huoneesee kivut koveni vaa ja aloin jo olee turhauhtunu. Hoitaja alko miettimää että mitä tehdää ku ei voi puudutteita vielä antaa ja kipulääkkeet ei auta.

Lääkäri tuli sit 8 aikaa kahtomaa tilannetta ja jos edistystä ei olis tapahtunu ni olisin saanut supistuksia rauhottavaa lääkettä ja homma oltas siltä päivältä jätetty siihe. Lääkärin ilmeestä luulin aluksi että jotain on vialla. Sitten kuultii uutinen, nyt lähettäs synnytys saliin. Olin tunnissa avautunu 2cm ja kohdunkaulan reunoja ei ollu jäljellä yhtää. Siinä samassa tehtii päätös että kalvot rikottas ja annettas miulle epidruaali, vaikka se oli polvileikkauksessi heittäny sydämen sykkeet alas. Muuta kivunlievitys keinoa lääkäri ei keksiny miun allergioiden ja sen tilanteen mukaan.
Ukolle tul kiire viel käyttää koiruus ulkona että kerkee synnytyksee. Annoin puhelimeni hälle et soittaa matkalla äidille ja ilmotta tilanteen. Kävelin synnytys saliin ja jäin odottaa tulevaa.

Nopeesti siit sit kalvot puhki ja epi virtaamaa. Meni joku 20min ku alko helpottaa ja pystyn taas jopa nauramaa. Kätilö kahto kakkosella ja ihmetteli että noinko paljo kivut helpotti. Aikasempaan verrattuna en tuntenu mitää. Olin käyrillä että pystyttii muksun sydämen sykettä seuraa ja supistuksia. Ihessä oli kii tippa ja vieressä valmiina ensiapuvälineet ja elvytysvälineet lääkkeinee jos jotain tapahtuu. Onni oli että mitää ei käyny, ainut homma minkä epi teki ni oli illalla ja seuraavana aamuna syödessä huono olo ja muutenkii simmonen ns sekava.

9maissa olin 5cm auki, puol 10 6cm. Sillo iskettii supistuksia vahvistava tippa ku ne alko hiljenee. 10 aikaa aloin tunte painetta ja kätilö ilmotti ilosena että olen täysin auki, mutta ensaanu alkaa tosi hommiin koska muksu ei ollu rytäkässä kerenny laskutumaa loppuu asti ja oli hieman huonossa asennossa. Takas siis kylellee ja hiljasia ponnistuksi sain tehdä että tarve häviäis ja muksu laskeutus. Puol 11 sit olikii tilanne toinen ja alko tosihommat. Ponnistusten välillä sain kuulla että muksulla on 2krt napanuora kaulanympärillä. Siinä vaiheessa pomppas sydän pari ylimäärästä lyöntiä ja pari jätti pois. Kunno pakokauhua en kerenny tuntemaa ku kuulin kehotuksen ponnistaa taas. 22.41 pieni mies oli sinisenä ja hiljasena simät selällää jalkojen välissä. Ensimmäiset sanani oliva "Se on poika" ja katsoin Timoa. Vastauksena nyökkäsy ja hiljanen niin. Sen jälkeen jäime odottamaan. Hieman happea herättelyä,liman poistoa ja alkoi kitinä. Pojan ilme oli sellanen että missä ihmeessä mie oon ja mitä miulle tehdään. Isi pääsi leikkaamaan napanuoran ja mie san sen jälkee pojan viereeni paidan alle lämpimään. Siinä me sitten tuijotimme toisiamme. En tasan tarkkaa muista tuliko jo ekat kyynelet miulta sillo ku totesin sukupuolen vai vasta sillo ku poju oli vieressä. Olin nii onnesta soikeana.

Miulla todettii pari pientä repeemää joihi laitettii tikit mutta ne kuulema paraneevat nopeasti. välilihaa siis ei tarvinnu leikata ollenkaa. Istukka tuli 10min pojan perässä ulos ja painoin puol kiloo. Pääsin omin jaloin suihkuun ja muksu jäi isille kylpyyn. Siitä sitte syömää, mitä en iha heti malttanu tehdä vaa piti kysellä ja ihmetellä poikaa, laittaa viestejä ja soittaa äidille. Istunkii jo silloin :)

1 jälkee päästii osastolle ja Timo lähti nukkumaa. Hoitaja vei minulta pojan pariks tuntii heidän huomaa koska pojun lämpöätarkkailtii oli hieman alhainen mutta normaalisoituu suht nopeasti.
Sain sitte 3maissa pojan viereeni ja syöttöurakat alkoi kunnolla. Salissa jo syötin ekan kerra mutta se oli haparoivaa verrattuna jo tähä. Pojalla oli iha toinen ote menossa.


Nyt sitte kotona pojan kanssa joka syö hyvin, paino nousussa ja kaikki muukii hyvin. Nukkuu paljo niiku pitääkii ja maha toimii. Tästä siis tämä arki meillä alkaa. Huominen aina näyttää mitä sieltä tuleman pitää.


ps: pitää lisätä että muksu nukkuu onnessaa sylissä ja isi kuorsaa tuossa meidän vieressä <3 miten voikaa olla saman näkösii..

ja jos jaksat lukea tän ni ihme :D