IRC-Galleria

Lue toki koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi
hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän
menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien
viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja
päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että
oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt
malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että
poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena
päivänä, jolloin hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja
lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli
poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.

Isä sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas
aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada
entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri
tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja
vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa
pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa."

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin
ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He
saavat sinut hymyilemään ja Rohkaisevat sinua onnistumaan. He
kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina avata sydämensä meille.

Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän!