Oli Torkkelin pääsykokeet. Hermostutti, mutta ihan kivasti menivät. Viimeisen tehtävän kohdalla olin hieman wtf. Piti piirtää aarre, jonka sisällä oli tärkeä asia ja sen sisällä vielä tärkeämpi asia ja sen sisällä tärkein asia. Kuumeisen, tuskaisen mietinnän jälkeen piirsin koirani, joka istuu lempipehmoleluni kainalossaan ja lyijykynä suussaan. Jos asiat olisivat olleet toisin, olisin varmaan piirtänyt ketun ja kissan. Hii.
Ikkunan takana pörräilee suuri kimalainen. Pörröinen.
En pysty vieläkään hengittämään kunnolla. Ja äidillä on taas vieraita. Miten pystyn koskaan kertomaan mitään hänelle?
Väsyttää.