Jo neljättä päivää, mies hortoili eksyksissä, janoissaan ja nälissään
jossain Pohjois-Suomen tunturissa. Lähimailla ei näkynyt muuta kuin
metsää ja tuntureita. Yökin oli taas painamassa päälle. Äkkiä hän
huomasi kaukana tunturin rinteellä suuren puisen rakennuksen ja lähti
kulkemaan sitä kohti.
Saavuttuaan huvilan ovelle, mies koputti sitä. Oven tuli avaamaan vanha
ja kamalan ruma Lappalaismies. Mies pyysi vanhukselta ruokaa ja
leposijaa. Vanhus lupasi yösijan, mutta samalla varoitti miestä
kajoamasta hänen tyttäreensä, taikka häntä kohtaisi karmea kolmiosainen
Lappalais-kirous. Mies ajatteli, ettei noin vanhalla ja rumalla
miehellä voi olla kaunista ja nuorta tytärtä, joten helppohan hänen oli
luvata
olla koskematta vanhuksen tyttäreen. Vanhus kuitenkin vielä varoitti
miestä.
Illalla, kun he istuivat illallispöydässä, mies ei ollut uskoa silmiään.
Kaikista ennakkoarveluista huolimatta, vanhuksen tytär olikin uskomattoman
kaunis. Vaikka mies oli väsyksissä vaelluksesta, ei hän saanut koko
iltana silmiään irti tyttärestä.
Kun tuli nukkumaanmenon aika, mies seurasi tyttöä neljänteen kerrokseen
ja pääsi kuin pääsikin tytön huoneeseen... Aamulla, ihanan yön jälkeen
mies heräsi hieman ahdistavaan tunteeseen. Hän raotti silmiään ja
huomasi suuren kiven rintakehänsä päällä. Kivessä oli lappu jossa luki:
"Lappalais-kirous, ensimmäinen osa: Kivi rinnan päällä".
Mies muisti vanhuksen varoitukset, mutta ajatteli, ettei se nyt niin
paha kirous olekkaan. Kivi rinnan päällä, eikä edes niin iso, etteikö
hän jaksa nostaa sitä pois. Mies nosti kiven syliinsä ja käveli
ikkunaan. Hetken emmittyään hän paiskasi kiven ulos ikkunasta. Samalla
hän huomasi lapun vastapäisessä puussa. Lapussa luki:
"Lappalais-kirous, toinen osa: Kivi sidottu lyhyellä narulla vasempaan
kivekseen".
Sekunnin murto-osan emmittyään mies hyppäsi kiven perään. Välittömästi
hän huomasi lapun seinällä, jossa luki:
"Lappalais-kirous, kolmas osa: Oikea kives sidottu sängyn jalkaan"