Ei taida olla yllätys kenellekään, että taas on asiat sekaisin... raha-asioista opiskelun kautta kaikkeen muuhun.
Joskus on vaan vaikea muistaa, miksi on kiva olla olemassa... ja toisaalta taas huomaa, miten helposti tämänkin sedän näköjään saa hajalle kun hassusti sattuu.
Olen kyllä aika perusteellisen rikki näköjään sittenkin ja vieläkin, helvetin hienoa. Loppuispa tämä joskus.
Ja vituttaa olla näin huonona, kun ei osaa pukea sitä täydellisen murskaavaa masennusta sanoiksi. Saa aikaan vain jotain perkeleen teiniangstisen näköistä ulosantia, jolle harakatkin nauraa. Mutta helvettiäkös tässä ilman kirjoitustaitoa parempaa osaa, hyvin kirjoittaminen on näköjään muiden homma.
Päivän ainoa plussa on se, että tuli sitten impulssiostettua überkeyboard. Jee, pelastipa perkeleen paljon tästäkin.
Eikä ole viinaakaan perkele.