Kuukiven hopea välkehtii silmissäni ja toivon että joskus, jossain tämän maailman tuolla puolen olisit minun. Jossain siellä missä minä en ole enää heikko........ sysisyvä sieluinen lupauksia pelkäävä varjo. Jossain missä sinä et ole enää valoni.
Eikä mun taikaan uskovat silmäni usko sanoja siitä että sellaista paikkaa ei ole olemassa.
Tai että sellaista taikaa ei ole olemassa.
Taikaa joka saisi mut sun luo....
Taikaa on olemassa. Ei vain meidän välillämme.
Minun päässä sitä on. Vai onko sekin pelkkää uskoa? ?
Rakkautta, ehkä sitä se on. Kiellettyä, kaunista mutta kitkerää.
Minä haluaisin elää elämäni pyytelemättä anteeksi.