Facebook ahdistaa. Ahdistaa ettei voi enää puhuu Rochen kaa. Ahdistaa että Roche enää haluu nähdä mua. Tiedän että se on hyvä se on hyvä se on hyvä.
Mutta yksinäisyys ahdistaa. Olen tässä. tää on mun elämä. huomenna mulla on vaan 2600 tilillä. perjantaina ei mitään. oho. ei hyvä. huti olo. Fabbe on ihku. mut ei me olla yhdessä. ei me olla mitään, vaikka me välillä ollaan jotain. mut se oli niin maan ihaninta silloin kun se oli täällä perjantaina. Se oli. se oli. nää lyhyen ihanat hetket, jotka tulee kulman takaa, varoittamatta kuin tuuli. niiden avulla mä lennän, niiden avulla mä hengitän. Niiden olemassa olosta ei voi tietää, ei voi päättää, ennen kuin ne on täällä. Uskon itseeni. Uskon tähän. uskon tähän kaikkeen. mutta mun pitää suunnitella. mun pitää pelata tätä peliä. en voi vaan olla ja voittaa, mun pitää pelata. Tää on nyt mun peli. Siitä asti kun mä ja Roche tehtiin bänät, tää on mun elämä.
Onhan se koko ajan ollutkin mun elämä, ei Roche ole sitä koskaan ominutkaan. Mutta silloin kun se oli mun vierellä en tuntenut olevani yksin. En olut yksin päätösteni kanssa, tai kysymysteni ja ratkaisuineni.
Se oli aina siellä ja pystyi pelastamaan mut milloin vain. Nyt tuntuu niin pahalta kun se ei ole täällä. Kun se vaan lakkaa soittamasta mulle, lakkaa suunnittelemasta minkäänlaista tapaamista.
Ymmärränhän minä sitä. Ei se voi. Ei se vaan voi.
Kerroin kuinka asiat on, kuinka tunnen. Se arvostaa totuutta. Se arvostaa sitä vaikka meidän pilvilinna putos taivaalta.
Orpo olo. Se oli mulle vähän kuin isä. Tai veli. se ei ollenkaan tuntenut niin. siksi oli parempi että kerroin.
Mutta mihin tämä nyt menee?
Onneksi Camilla on täällä. Jälleen mun elämässä. Onneksi. Silloin ei ole ihan orpo olo.
Tässä tämä on. täs tää on. olen yksin. olen nyt minä vaan ja kaks kissaa. niiden isi ei ole täällä. tilanne ei sinänsä paha, jos ei vaan ahdistas kaikki muu. siis minuun liittyvä itse kritiikki. oisimpa vaan ja oisimpa vaan kaunis, kiva ja ihana..... dääh pakko päästä ulos kohta likkojen kaa.. mutta ai niin eipä ole rahaa.....
Sjukt.. han skickade mess om sista mötet. ge tillbaks grejer o så.
Jag gråter för att jag... förlorar en vän....
Det kommer att vara så tomt i livet där han var. Där han alltid fanns. Det kommer vara så mycket som fattas....
Så jävla mycket liv som fattas, hans livliga historier, hans livliga ögon. hans livliga kärlek.
Våra middagar, våra tv-spelande, våra, eller hans matlagning
Varför måste det vara så? Jag förstår honom. Han kan bara inte.
Stop feeling sorry for yourself elina. Silly fjant, life is lonely.
No more, no more, no more, and that's where the tears come in, come gliding in......
I know he can't, I guess he can't I guess, I'm all alone. He's got he's 1000 friends..... I guess they'll heal him, I guess he'll be fine without me, no more I guess........