Mä en osaa selittää tätä tunnetta.
Mikään ei kiinnosta, vaikka kovasti pitäis, mikä taas vituttaa ja ahdistaa. Se taas väsyttää ja lannistaa, kun kaikesta puuttuu se tietty kipinä.
Mihinkään ei jaksa ryhtyä, kun heti ensimmäisenä mielessä on se epäonnistuminen. Ja pahin on se, että tiedän, ettei tää johda mihinkään, ainakaan eteenpäin, minne pitäis kovastikin olla pyrkimässä.
Miksen mä voi vaan muuttaa mun asennetta?
Miksen voi vaan painaa nappia ja olla semmonen mikä pitäis?
Mikä on se ongelma?
vittu tätä elämää taas vaihteeks.