Jatkuvasti
pakenen varjoani
uskaltamatta pysähtyä
Katsoa
silittää sen epämuotoista päätä
Liian usein
pakenen pulloon
harhaisiin maailmoihini missä
elän lasin läpi
eikä mikään voi satuttaa
Paitsi itse
ystäviäni
Rakkaitani
Maailmaan
jossa anteeksipyyntö on vain
sana, kaunis sana
tie toistamaan
virheitään