IRC-Galleria

sydämeni on värikäs
maailma, saari
keskellä oktogonisen
valtameren
lupaus elämästä

sinua olen odottanut
sinua,elämäni

meri on tyyni
hengitys tyyntä
minä maistan
himosi vuoksea

sinua elämäni,
odotan

kehomme höyryä
tähtisumussa
hitaasti , jälkeemme
virralla sataa tihkua

käy kevyt tuuli

olennot
mies ja kissa

puuportailla tuoksuu
kesä,
sirkkojen siritys

60,7°N
24,7°W

Perbetuum Mobile

kolmijalkaisen
kissan nimeen tuhlattu
ajatus

kiireettä riisuttu vaate
kuin uni
aika ja kaipaus

parijonossa,
tervetulleita
molemmat

yö saa ääriviivansa
piirtää hämärään siivet
kohtalooni oven

kuun lammikosta
kohoaa utuneito
suohon nukkuneen henki

kastan käteni veteen
kuin varoen hajoittamatta kuvaa
haudat solmittu yhteen

silmieni hopeasade
jäätyy hileiksi
hautaan muistoihini eläviä

yksinäisen illan tomu
hiertää silmiäni,
onnelliset hetket
etäällä kuin tähdet
valo pakenee suolaveteen

muistan
lapsuuteni hevoshaat
pientareilla kukkivat sauniot
puron, hiekkkatien
salaisuudet ullakolla

pisara putoaa
silmästäni, toinenkin
piirtää pöydän pintaan
kuvaa vuosista
sateista, sumuista
tammen varjosta

ääneti
yö tunkeutuu ihoni alle
jättää merkkinsä
valkeita täpliä
leijuu ilmassa

eksyy
uneeni

asemalaituri kuhisee
myöhäiset matkustajat
kuin muurahaiset
taakkoinaan laukkua arkkua kassia

pilli
pieni nykäys
ja hetken odotan höyrypilveä
tulevan junan alta,
turhaan

isä ja rimpuileva poika
väkinäinen vilkutus vaunulle
isän silmistä
ennustan tulevat sateet

litistän kasvoni ikkunaan
maisemat kolisevat ohitseni
metsän surunauhat

minä olen hidas
matkamies
jokin minusta on jo
mennyt

...(viimeinen asema: Sydän)...

hämärä halaa
pimenevät puut
niiden oksilla pesivät
tähtien parvet


yksinäiset
ovat yöni tunnit
korkeita kuin kallio


kuu kiertää
ohi olohuoneen ikkunan
sen kajossa
olen itselleni vieras


ajan virrassa
rosoinen lepän lehti
kesäinen muisto

nyt jo
kaukana

yö
tummaa savulasia
ihosi hohtaa kuukiviä
keltaista sinistä
kantapäissäsi
kipinöivät tähdenlennot

meri
värjää kasvoni
yö toisensa perään
näen unen
unelmoin
olen valveilla
unelmoin

aamu-utu
suo hengittää raskaasti
kallioon pakotettu
kauneutesi
näyttää kukkiensa loiston

kurki lentää
äänessään metallinen
kaiku

vetinen
on
yönsilmä

aamuyön
viimeisillä hetkillä
tuulee merten reunoilta

unentakaisilla mailla
lumi sataa kristalliin
kasvoillaan keväinen hymy

vielä tuoksuu
vuodet ihollani
sinulta

jää hyvästi meri
vuolaasti virtaava joki
järvi sateenpiiskaama

sinun näköisesi
kaunis kuin tyttölapsi
valkea joutsen
lentoon nousee

loittonee
katoaa joutsen

miksi on
niin tyhjä tänään
sydän runoilijan
silmässään ikävänkyynel