IRC-Galleria

hän saapui kuin
unieni kukinto

paikasta missä
valo keventää
varjoa

tanssi hetken
pihamaallani

sekoitti varisseet
vaahteranlehdet
ruskaiset ajatukseni

hämmensi kesäisen
makealla parfyymillaan
kaatoi kumoon vuodenajat

ja oli poissa
p o i s s a

ennenkuin totuin liiaksi

Rauhaton sielu

enkö huomannut
sinä tuulettomana yönä,
olit sammuttanut sydämesi

me olimme vähemmän
kuin varjomme

liekit hiipuivat
käteeni

kuin hetket
meidät erottavat

katson ohi telakan
nostokurkien
sataman

harmaa vesi pesee likaa,
venelaituria
kirkuvan lokkiparven paskaa

kädet taskuissa,tupakka suussa
kahlaan tätä tietä
ja elämäni on kuin
sumuinen uni

tunti tunnilta maisema
nielee etäisyyttä
meihin,
Rakkauteemme

meri ei liikahda,
ei ranta;
minä ajelehdin pois

---

---

Harhoja

tuuli on ollut
levoton
jo monta päivää

minussa sataa räntää
ihoni likaista loskaa

valkoisen
läpi vedetty
musta viiva

minä join Rakkautta
suoraan pullon suusta
harha-unieni lempeitä vesiä

hämärän vähäiseen valoon
minä sulan hiljaa
pois

pimeän sydämessä
häivähdys valoa
aamu luuttuaa yön
nokista taivasta

ajattelen sinua ja
minulla on jo ikävä
unista ihoasi
hellyyden aamua

sydämeni on värikäs
maailma, saari
keskellä oktogonisen
valtameren
lupaus elämästä

sinua olen odottanut
sinua,elämäni

meri on tyyni
hengitys tyyntä
minä maistan
himosi vuoksea

sinua elämäni,
odotan

kehomme höyryä
tähtisumussa
hitaasti , jälkeemme
virralla sataa tihkua

käy kevyt tuuli

olennot
mies ja kissa

puuportailla tuoksuu
kesä,
sirkkojen siritys

60,7°N
24,7°W

Perbetuum Mobile

kolmijalkaisen
kissan nimeen tuhlattu
ajatus

kiireettä riisuttu vaate
kuin uni
aika ja kaipaus

parijonossa,
tervetulleita
molemmat

yö saa ääriviivansa
piirtää hämärään siivet
kohtalooni oven

kuun lammikosta
kohoaa utuneito
suohon nukkuneen henki

kastan käteni veteen
kuin varoen hajoittamatta kuvaa
haudat solmittu yhteen

silmieni hopeasade
jäätyy hileiksi
hautaan muistoihini eläviä

yksinäisen illan tomu
hiertää silmiäni,
onnelliset hetket
etäällä kuin tähdet
valo pakenee suolaveteen

muistan
lapsuuteni hevoshaat
pientareilla kukkivat sauniot
puron, hiekkkatien
salaisuudet ullakolla

pisara putoaa
silmästäni, toinenkin
piirtää pöydän pintaan
kuvaa vuosista
sateista, sumuista
tammen varjosta

ääneti
yö tunkeutuu ihoni alle
jättää merkkinsä
valkeita täpliä
leijuu ilmassa

eksyy
uneeni

asemalaituri kuhisee
myöhäiset matkustajat
kuin muurahaiset
taakkoinaan laukkua arkkua kassia

pilli
pieni nykäys
ja hetken odotan höyrypilveä
tulevan junan alta,
turhaan

isä ja rimpuileva poika
väkinäinen vilkutus vaunulle
isän silmistä
ennustan tulevat sateet

litistän kasvoni ikkunaan
maisemat kolisevat ohitseni
metsän surunauhat

minä olen hidas
matkamies
jokin minusta on jo
mennyt

...(viimeinen asema: Sydän)...

hämärä halaa
pimenevät puut
niiden oksilla pesivät
tähtien parvet


yksinäiset
ovat yöni tunnit
korkeita kuin kallio


kuu kiertää
ohi olohuoneen ikkunan
sen kajossa
olen itselleni vieras


ajan virrassa
rosoinen lepän lehti
kesäinen muisto

nyt jo
kaukana