IRC-Galleria

Ei lennä perhonen
kiinni on kukka
rakkaus pisara viiniä
josta juovuimme

Jos vielä suutelisit,ruusuni
antaisit perhosen lentää,
levittää siipensä

Läpi yön luovisin
liitäisin meresi pintaa pitkin
aaltojesi liikettä ihaillen

Silloin hetki,kaipaus
on krapula rakkaudestasi
ja olisin onnellinen
siitä mitä sain

Järven pinta
kuoleman tyyni
kolhaisee kuikan orpo huuto,
usvan keskeltä rikkoo aamun

vastarannan viileä valo
sinne on vielä matkaa
usea kari kierrettävänä

Lipuu ohi synkänmusta sulka
sumuinen kaiku

neljän aikaan aamusta
kun yö on verkkainen
kuin kuolemaa odottavien
osasto
ja valo nokista

kyyneleet huuhtovat
laahaavaa katua
sinusta minuun
ONEWAY

sanat hukkaan heitetty
voittokuponki
katu
vailla mahdollisuuksia

aamuyön tunnit
yönväreissä matelee

minä kuuntelen uniasi
katselen, kosketan hiuksiasi
niiden läpi näen
taivaan hehkun

tuulen joka lakaisee
ihoamme
Rakkauden kukan
arkoja terälehtiä

ja yhä
yön pelot pitävät
minua otteessaan

tukehduttavat hiljaisina
yön hämärän
tummaan tyynyyn

tyynyyn
jossa vuosien takainen
tuoksusi yhä viipyy

hiljaisuus
kaikkien halujen jälkeen
siinä unessa josta kerran
yhdessä herättiin

ja tunnen
kuinka ne saapuvat
kyyneleet
lohduksi tätä
hiljaisuutta vastaan

tässä tuulessa
vaeltaa hiljaisuus
kesä pakenee
etelään

minä huojuva timotei
tutussa maassa

purista kiinni
älä päästä
ennekuin tuoksusi
ulottuu minuun

kun tunne on
vain hetki
ilmassa

se putoaa kuin
tuhannen ja yhden
yön vanhat
rakastelun jäljet

huoneessa
ihollani

ja piirtää
minussa syyllisyyden
varjoja nurkkiin

hän saapui kuin
unieni kukinto

paikasta missä
valo keventää
varjoa

tanssi hetken
pihamaallani

sekoitti varisseet
vaahteranlehdet
ruskaiset ajatukseni

hämmensi kesäisen
makealla parfyymillaan
kaatoi kumoon vuodenajat

ja oli poissa
p o i s s a

ennenkuin totuin liiaksi

Rauhaton sielu

enkö huomannut
sinä tuulettomana yönä,
olit sammuttanut sydämesi

me olimme vähemmän
kuin varjomme

liekit hiipuivat
käteeni

kuin hetket
meidät erottavat

katson ohi telakan
nostokurkien
sataman

harmaa vesi pesee likaa,
venelaituria
kirkuvan lokkiparven paskaa

kädet taskuissa,tupakka suussa
kahlaan tätä tietä
ja elämäni on kuin
sumuinen uni

tunti tunnilta maisema
nielee etäisyyttä
meihin,
Rakkauteemme

meri ei liikahda,
ei ranta;
minä ajelehdin pois

---

---

Harhoja

tuuli on ollut
levoton
jo monta päivää

minussa sataa räntää
ihoni likaista loskaa

valkoisen
läpi vedetty
musta viiva

minä join Rakkautta
suoraan pullon suusta
harha-unieni lempeitä vesiä

hämärän vähäiseen valoon
minä sulan hiljaa
pois