IRC-Galleria

kylmä
repii keuhkojani
yksinäisyyteni
avara ja tyhjä tori

mukulakiviin murskautuneet
tammenterhot
lyövät läpi
vetisten verkkokalvojeni

missä ovat kaikki
missä
linnut

niiden talvea pakenevissa
parvissa
minulta katoavat vastaukset

huokaukset
yön mittaiselle matkalle

alastomien oksien läpi
siivilöityvä aamun
herääminen

vanha mies
harteillaan kantaa
tuhannen ja yhden yön
tarinoita,
kuin taakkaa
silmissään osa
menetettyä nuoruutta

siinä on elämä,
alastoman puun juuri

aamu oli surullinen
viimeinen villiorvokki
jäätyneenä eilisen
auringon kulmaan

minä naulasin kyltin
kottaraispönttöön

"Suljettu muuton vuoksi"

tyhjä tila
liikkuu lävitseni
kuin vapauden
ääriviivat

kun viimeinen valonneula
parsii hämärää taivaalle
minä levähdän hengitän
hiljaa katoavaisuutta

näen tuhat silmää kasvoillasi
ja kaipaan
kipeästi kaipaan
yön lämpimiä hetkiä kanssasi
sen huokailuja

aikaa jolloin valo
hipaisi lehdetöntä puuta
teki siitä taidetta

Sanoja,askeleita
molemmissa tyhjä kaiku

Suudelma, viimeinen ennen iltaa
vaihtuu yö aamuun
huomaamatta askeleen alla

Katu on tyhjä,sydämeni
sen pinta kyyneltävä

Ei lennä perhonen
kiinni on kukka
rakkaus pisara viiniä
josta juovuimme

Jos vielä suutelisit,ruusuni
antaisit perhosen lentää,
levittää siipensä

Läpi yön luovisin
liitäisin meresi pintaa pitkin
aaltojesi liikettä ihaillen

Silloin hetki,kaipaus
on krapula rakkaudestasi
ja olisin onnellinen
siitä mitä sain

Järven pinta
kuoleman tyyni
kolhaisee kuikan orpo huuto,
usvan keskeltä rikkoo aamun

vastarannan viileä valo
sinne on vielä matkaa
usea kari kierrettävänä

Lipuu ohi synkänmusta sulka
sumuinen kaiku

neljän aikaan aamusta
kun yö on verkkainen
kuin kuolemaa odottavien
osasto
ja valo nokista

kyyneleet huuhtovat
laahaavaa katua
sinusta minuun
ONEWAY

sanat hukkaan heitetty
voittokuponki
katu
vailla mahdollisuuksia

aamuyön tunnit
yönväreissä matelee

minä kuuntelen uniasi
katselen, kosketan hiuksiasi
niiden läpi näen
taivaan hehkun

tuulen joka lakaisee
ihoamme
Rakkauden kukan
arkoja terälehtiä

ja yhä
yön pelot pitävät
minua otteessaan

tukehduttavat hiljaisina
yön hämärän
tummaan tyynyyn

tyynyyn
jossa vuosien takainen
tuoksusi yhä viipyy

hiljaisuus
kaikkien halujen jälkeen
siinä unessa josta kerran
yhdessä herättiin

ja tunnen
kuinka ne saapuvat
kyyneleet
lohduksi tätä
hiljaisuutta vastaan