IRC-Galleria

vaikka taivas palaa
verenpunaisin liekein

ja tuuli on riepotellut
vartalosi puhki

ei minulla ole kuin
tuntemus sinusta
sydänten vuorovirta
ja unet, joissa kaikki
on yhtä, hengitys

kosketus

ja me nukumme ikkunat
auki
kuunnellen tähtiä

taas hetki
kuin kyynel
valuu ajan hiekkaan

huuto vaihtuu
kuiskaukseksi
tai toisinpäin

maan kuurassa
tuoksuu
sateen muisto

jäätyneeseen ikkunan
vuoreen
painan pienen
käteni jäljen

"Äiti,ostaisitko minulle kirjan?"

niin hauras toive
kuin enkelin siivet

läpimärkä,kotiinkaipaava
varjoni

silmissä pienen pojan
kyyneleet

kuuraisen aamun
julmuudessa
näköisesi
pumpuliseittiin
eksynyt
aamun pakolainen

liian kaukana
kaikesta
kaikkeen
liian pelokas

joki hiljaa virtaa
kylmän hurme
sydämeni
murtava ahtojää

katkoo kaislat
talven hauraat

kylmä
repii keuhkojani
yksinäisyyteni
avara ja tyhjä tori

mukulakiviin murskautuneet
tammenterhot
lyövät läpi
vetisten verkkokalvojeni

missä ovat kaikki
missä
linnut

niiden talvea pakenevissa
parvissa
minulta katoavat vastaukset

huokaukset
yön mittaiselle matkalle

alastomien oksien läpi
siivilöityvä aamun
herääminen

vanha mies
harteillaan kantaa
tuhannen ja yhden yön
tarinoita,
kuin taakkaa
silmissään osa
menetettyä nuoruutta

siinä on elämä,
alastoman puun juuri

aamu oli surullinen
viimeinen villiorvokki
jäätyneenä eilisen
auringon kulmaan

minä naulasin kyltin
kottaraispönttöön

"Suljettu muuton vuoksi"

tyhjä tila
liikkuu lävitseni
kuin vapauden
ääriviivat

kun viimeinen valonneula
parsii hämärää taivaalle
minä levähdän hengitän
hiljaa katoavaisuutta

näen tuhat silmää kasvoillasi
ja kaipaan
kipeästi kaipaan
yön lämpimiä hetkiä kanssasi
sen huokailuja

aikaa jolloin valo
hipaisi lehdetöntä puuta
teki siitä taidetta

Sanoja,askeleita
molemmissa tyhjä kaiku

Suudelma, viimeinen ennen iltaa
vaihtuu yö aamuun
huomaamatta askeleen alla

Katu on tyhjä,sydämeni
sen pinta kyyneltävä

Ei lennä perhonen
kiinni on kukka
rakkaus pisara viiniä
josta juovuimme

Jos vielä suutelisit,ruusuni
antaisit perhosen lentää,
levittää siipensä

Läpi yön luovisin
liitäisin meresi pintaa pitkin
aaltojesi liikettä ihaillen

Silloin hetki,kaipaus
on krapula rakkaudestasi
ja olisin onnellinen
siitä mitä sain