IRC-Galleria

on aamuyö (taas)
autiokadun nielemiä ääniä
tulvii korvieni syviin kaivoihin

pohjoistuuli kieppuu
kuin humalassa
potkii raivoten irti jäätyneitä
lehtiä

yritän hukuttaa suruni
sadevesiojan kaatoon
eksyttää sen tähän
betoniseinien metsään

olen tullut
vanhaksi
hiljaiseksi taivas
tähtien puhkoma

tammen varjot
kaatuvat poikki rantatien
toukokuu puhkeaa kukkaan
vähin äänin

joku jo luulee
että on kesä
vaikka eilen vielä
lumi satoi

itkusilmäinen
tienvarren kynttilä

sydämeni
tunnetko moottoriteiden pauhun
ukkosen kaukaisen jylinän
kaskaiden vaimean laulun

sydämeni
kuin kuun pimeä puoli
jääkauden koskettama kallio ja
sammuva tähti

sydämeni
tanssi lumihiutaleiden lailla
läpi kukkivien betonien
yli tulisten virtojen

kunnes kyyneleet
kiveäni silittää

vaikka taivas palaa
verenpunaisin liekein

ja tuuli on riepotellut
vartalosi puhki

ei minulla ole kuin
tuntemus sinusta
sydänten vuorovirta
ja unet, joissa kaikki
on yhtä, hengitys

kosketus

ja me nukumme ikkunat
auki
kuunnellen tähtiä

taas hetki
kuin kyynel
valuu ajan hiekkaan

huuto vaihtuu
kuiskaukseksi
tai toisinpäin

maan kuurassa
tuoksuu
sateen muisto

jäätyneeseen ikkunan
vuoreen
painan pienen
käteni jäljen

"Äiti,ostaisitko minulle kirjan?"

niin hauras toive
kuin enkelin siivet

läpimärkä,kotiinkaipaava
varjoni

silmissä pienen pojan
kyyneleet

kuuraisen aamun
julmuudessa
näköisesi
pumpuliseittiin
eksynyt
aamun pakolainen

liian kaukana
kaikesta
kaikkeen
liian pelokas

joki hiljaa virtaa
kylmän hurme
sydämeni
murtava ahtojää

katkoo kaislat
talven hauraat

kylmä
repii keuhkojani
yksinäisyyteni
avara ja tyhjä tori

mukulakiviin murskautuneet
tammenterhot
lyövät läpi
vetisten verkkokalvojeni

missä ovat kaikki
missä
linnut

niiden talvea pakenevissa
parvissa
minulta katoavat vastaukset

huokaukset
yön mittaiselle matkalle

alastomien oksien läpi
siivilöityvä aamun
herääminen

vanha mies
harteillaan kantaa
tuhannen ja yhden yön
tarinoita,
kuin taakkaa
silmissään osa
menetettyä nuoruutta

siinä on elämä,
alastoman puun juuri

aamu oli surullinen
viimeinen villiorvokki
jäätyneenä eilisen
auringon kulmaan

minä naulasin kyltin
kottaraispönttöön

"Suljettu muuton vuoksi"

tyhjä tila
liikkuu lävitseni
kuin vapauden
ääriviivat