IRC-Galleria

Varhain aamulla
Keskellä päivää
Iltamyöhällä tai Yöllä

Iholla puhkeaa hellyys

Ei se pyydä
puheenvuoroa

Äitini
kuoli eilen,
tänään Sydämeni.
Yö silittää
vastakarvaan nukkujaa

Olen nähnyt pimeyden
mitannut syvyyden
enkä koskaan ole
näin pohjalla käynyt

Herää hellästi
huomiseen
Puhallan hiuksiisi
yön tuhkaa

Aamu herää kuin peläten
sydämen hiljaisiin
ääniin

Silmänurkan varjossa
lämmin
kyynel
Ulkona kylmä tuuli
tuoksuu sinulta

tai vain kauniisti
valehtelee

hänen laihaan vartaloonsa
on kahlittu kohtalo
ihmisten paheksuva katse

hetken
hänen varjonsa kuun portailla
ilma on kylmä
kääriä sätkä käsin
nauttia halpaa huoltoaseman viiniä
La`sol

ja minulle riittäisi
yksi arpi hänen sielustaan
hajoittamaan minut

yksi yksin itketty päivä
yksi tunti
paleleva sydän

yön läpi
roikun verhona ikkunassani
maaliskuun öinen tähtien sade
katselen vaiti mustaan äänettömyyteen

tuuletusaukosta valuu sisään
sinistä otsonia
sytyttää palamaan sisäisen
pensaani

seinillä tummat arvet
kertovat
kadonneista aarteista
korkealta pudonneista unelmista

eikä minulla ole
muuta paikkaa itkeä

on aamuyö (taas)
autiokadun nielemiä ääniä
tulvii korvieni syviin kaivoihin

pohjoistuuli kieppuu
kuin humalassa
potkii raivoten irti jäätyneitä
lehtiä

yritän hukuttaa suruni
sadevesiojan kaatoon
eksyttää sen tähän
betoniseinien metsään

olen tullut
vanhaksi
hiljaiseksi taivas
tähtien puhkoma

tammen varjot
kaatuvat poikki rantatien
toukokuu puhkeaa kukkaan
vähin äänin

joku jo luulee
että on kesä
vaikka eilen vielä
lumi satoi

itkusilmäinen
tienvarren kynttilä

sydämeni
tunnetko moottoriteiden pauhun
ukkosen kaukaisen jylinän
kaskaiden vaimean laulun

sydämeni
kuin kuun pimeä puoli
jääkauden koskettama kallio ja
sammuva tähti

sydämeni
tanssi lumihiutaleiden lailla
läpi kukkivien betonien
yli tulisten virtojen

kunnes kyyneleet
kiveäni silittää

vaikka taivas palaa
verenpunaisin liekein

ja tuuli on riepotellut
vartalosi puhki

ei minulla ole kuin
tuntemus sinusta
sydänten vuorovirta
ja unet, joissa kaikki
on yhtä, hengitys

kosketus

ja me nukumme ikkunat
auki
kuunnellen tähtiä

taas hetki
kuin kyynel
valuu ajan hiekkaan

huuto vaihtuu
kuiskaukseksi
tai toisinpäin

maan kuurassa
tuoksuu
sateen muisto