IRC-Galleria

Pakkanen puree sormien
päistä
Ajan läpi
ui ajatus
pilveä vasten

Helmenharmaa lokki
meloo ohitseni
Tämä kallio on kotini
Sen pintaan
kastuu jalanjälkeni

Tyhjenee aamun
silmä Minä
syvemmälle vajoan
Veistän itsestäni
ruumisarkkua

Tahtoisin olla
tie alla jalkojesi
Sormen mittainen

Lähellä

Hämärän tuuli
saapuu kuin heitettynä
Maistuu kiveltä

Syksy huokailee
lumi on vielä maan
väreissä

Rannan iltavalot
aaltoilevat pimeässä
Keinuttavat ajatuksiani

Taivaanrantaan haalistuu
laskeutuva kuu

Tunsitko tuulen voiman
sen lämpöä tuovan
Kauneuden

Jossakin kaukana
minussa iho herää

Sinun sanasi
liekkejä Tuulessa

Minä palan
vain yksi ajatus

Tuhkaa eilinen

Syvällä täällä
olet aina luonani

Minä kannan
kaipuun siipiä
(jalo)kiveä sydämessäni

Teen sanoistasi reitin
pitkospuut yli
hulluuden suon

Varhain aamulla
Keskellä päivää
Iltamyöhällä tai Yöllä

Iholla puhkeaa hellyys

Ei se pyydä
puheenvuoroa

Äitini
kuoli eilen,
tänään Sydämeni.
Yö silittää
vastakarvaan nukkujaa

Olen nähnyt pimeyden
mitannut syvyyden
enkä koskaan ole
näin pohjalla käynyt

Herää hellästi
huomiseen
Puhallan hiuksiisi
yön tuhkaa

Aamu herää kuin peläten
sydämen hiljaisiin
ääniin

Silmänurkan varjossa
lämmin
kyynel
Ulkona kylmä tuuli
tuoksuu sinulta

tai vain kauniisti
valehtelee