IRC-Galleria

Aamu-unisiin silmiini jää
yön tumma
väri

Mikrokosminen minä
tuijottaa tyhjyyteen
~ ikkunasta näkee
vain sisälle

Aamu on lämpimämpi
eikä tuuli tuoksu miltään
~ tuntuu
kuin kadottaisin jotakin
Rakasta

veden värit
virran sekä lastun

Päiväni
elämäni parhaat hetket
tunnit kanssasi
jäävät kuin roikkumaan
odottamaan ilmaan

Pääni
tykyttää tyhjyyttään
aivot kieltäytyvät
ajattelemasta mitään
mitään muuta kuin sinua

Sydämeni
krapuloi sinua
kosketustasi

Aurinko
kiinnittyy puiden latvaan
viipyy hetken
sydämessäni

Tuuli tarttuu
Rakkaaseeni
kantaa luokseni

Tänään ei tarvitse
yksin tanssia
tänään
Rakkaani
kirjoitan nimesi sydämeni

Teen itsestäni

pala palalta

kivi kiveltä



tien huomiseen

Tänä aamuna
syleilen tuulta ja valoa
käännän surulle selkäni

nautin eilisen
huokailuista

Elämä on kuin pitkä tuska
johon Rakkaus on kipulääkettä

Jatkuvasti
pakenen varjoani
uskaltamatta pysähtyä
Katsoa
silittää sen epämuotoista päätä

Liian usein
pakenen pulloon
harhaisiin maailmoihini missä
elän lasin läpi
eikä mikään voi satuttaa

Paitsi itse
ystäviäni
Rakkaitani

Maailmaan
jossa anteeksipyyntö on vain
sana, kaunis sana

tie toistamaan
virheitään

Kun yö on vain yö
eikä lepoa suova pimeä hetki
Ja luomet, itkuista turtuneet
eivät peitä päivän tuskaa

silloin Sydäntä raastaa
helvetin tonget
Kasvaa sairaus
kuin ihotauti leviää minussa

Enkä saa rauhaa
kun eksytään toisistamme

minä itsestäni

Kadotin värit Sydämestäni
sen varjon heijastin
seinälleni
Sieluni pimeässä
sitä ihailin

Aamulla vesi oli
mustaa
Edessä yhdentekevä
vuorokausi
mustavalkoinen
elämä

Albumiin on ikuistettu
hymyt
jälkipolville
askelten kaiku

Tässä hetkessä
kiima puristuu ulos
varpaista, sormista, jokaisesta
huokosestani

Tyhjä rinta huutaa
ihosi lämpöä
kosketuksesi kuumia
aaltoja

Hiljaisuuden ääniä

Sydämeni lyö
etäisyydessäsi
kuin vanki


Odottaa
sulvia lumia