IRC-Galleria

Ulkona sataa
vaahteranlehtiä

henkisavut

Minä olen
aaltopahvia

Lakana
maailman valkenevassa
vuoteessa

Silmieni peileissä
vesi ui ylävirtaan

yhä

Kerran
olimme lapsia
silmissämme viaton palo

Lauantain toivotut
Sävelradio
C - kasetti
ja kiroilut keskenjääneille
nauhoituksille

...päällepuhutuille

Aika muokkasi
ruosteinen rauta, lahoava puu
odottamatta
pyytämättä

Aikuisuus
olen myöhässä

Vahva ja Avuton

Kaiken kokemani jälkeen
vilkaisen itseäni
peiliin

Tuttu nenä
viisi varvasta, sormea
pari korvia

Päältä katsoen ehjä
Kuitenkin
jotakin puuttuu

Sydämeni

Se jota ei kai
koskaan ollutkaan

Tai oli
hajonneena liian kauan
sitten

ja tyhjä rinta

Sait nimeksesi Suru

Jos osaisin
maalaisin sinusta taulun
Käyttäisin kaikki kauniit värit
sinut ikuistaisin

Jos osaisin
tekisin sinusta kauniin lauluni
nuotti nuotilta
musiikiksi muuttaisin

Mutta en voi
silmäni ovat väreille sokeat
korvani sävelille kuurot

Annathan siis minun
kirjoittaa sinut runoksi
Sanoilla soittaa sydämeni
sinfonian ,
maalata kauneimman
taideteokseni

Olen tatuoinut
ihooni maailmankarttoja
satoja nimiä
kuin paikkoja joissa olen käynyt

ja huomenna

huomenna niiden kirjaimissa
on ontto
kaiku

(lost)

minussa vaihtuu
syksy
talveksi
yhä revin ihoani irti

pala palalta
kesän muistoa

tiputtelen päiviä
tähän routivaan maahan

minä itken
sinut loppuun asti
hiljaisuuden
verhoksi silmien

Miksi asiaa suotta
monimutkaistaa

Sydämeni on
kaksiuloitteinen

Sinusta minuun
Minusta sinuun

Korpin mustin siivin
yö lentää aamuun

kosketan ihoasi ja
pimeys päättyy sormenpäihini

sinussa ihoni herää
tanssii lanteittesi laineilla
merestä syntyneillä

tekee vesihelmiä
sinuun

Aamu-unisiin silmiini jää
yön tumma
väri

Mikrokosminen minä
tuijottaa tyhjyyteen
~ ikkunasta näkee
vain sisälle

Aamu on lämpimämpi
eikä tuuli tuoksu miltään
~ tuntuu
kuin kadottaisin jotakin
Rakasta

veden värit
virran sekä lastun