IRC-Galleria

Riitteinen aapasuo
sinne on unohtunut karpalo
Kuin ivaten ,
se takoo kylmää vastaan

Luut ,
ojieni osmankäämit
puhkeavat ulos nahoistani
Kitaran mustasta aukosta
lähtee epävireinen ääni

Käsikädessä
sormet kuljettavat rukouksiani
Sinuun
Kuu kurkistaa
tummaan veteen

Tänään
vihloo sydän
huomenna ehkä eturauhanen

Lämmin Tuuli
karkaa ovesta ulos
Sen matkalla
tuskin mikään muuttuu

Kylmä nostaa lippuaan
salkoon
Vesi ratsastaa
Valkeana Hevosena

Mykkä seurakunta
kuin lauma hitaita eläimiä
jättää laahavat jälkensä
Joku nyyhkyttää

Marraskuun
tyly viikate
niittää hauraat korret

Työnnän kasvojeni multiin
kotelon
Kotelosta kuoriutuu suru

Kylmä ,
pohjoistuuli on saapunut
Se huurtaa Sydämeeni
jääperhosia

Alavilla mailla
pakkanen suutelee
pihlajanmarjat

Painan kasvoni
kiinni multaan ja muistan
miltä suru maistuu

Olet kevyt ,
hento keijukainen
Hiivit kuin varkain
ajatuksiini
ja olemme kahdestaan

Anna minun kuolla
Anna minun
Anna Rakkaani
kuolla

Anna tuntea multaasi
kasvoillani
sinun heittämääsi

Peltojen yllä
on sumua
Sydän talvihorteessa

Jos on oksa,
joskus sillä laulaa myös lintu!

Niin makaa
kuin petaa...

Olisit odottanut
poistumistani sängystä,
ennen seuraavalle sijausta!

Suu säkkiä myöten...

sinun kohdallasi se on luettava monikossa!

Olo on kuin
Liköörikonvehdilla

Olen makea ja
täynnä alkoholia

Sininen ,
kuiskaan sydämeesi
ja suutelen hellin
huulin

Kirjoitan veteesi
salaisuuden

Tänään
olet pääskysten kansaa
olet sateeksi pehmennyt maa

Lämmin
kuin kesäinen tuuli

Älä sano että jäät ,
älä tänään !
Sano huomenna !

Älä sano
huomennakaan!
Älä , että
jäät vain huomiseen...

Ja jos sanot,
sano että viivyt
poissa vain ikäväni välin!