IRC-Galleria

Etsit Sydämestäsi
kauneimmat jalokivesi
ne kiiltävimmät ,
sielusi tuhkatut unelmat

Tarjosin sinulle kuokan
kaivaaksesi tieni
varrelle kuoppia , hautoja
Rakkauden jättömaalle

Tahto oli vapaa

Ja sinä lapioit
hakkasit routivaa maata
iskit niin että salamoi
Pimeääni niillä valaisit

Ja jokaiseen hautaasi
pudotit pienen kiven
kasvatit niistä muurin
välillemme

Noki leijuu silmiini
estää näkemästä
Mailin mittainen
tunteitten hautauskivi

R.I.P.
tatuoituna sydämeeni

Ojennat minulle
huuliltasi suloisen myrkyn
Vilkaiset , et niin salaakaan
vieraaseen pöytään

Tuuli tekee pesäänsä koivuun
se maksaa kai vuokransa
siivoamalla kuivat lehdet
käytäviltään
Mieleni kieppuu viirinä

Tekihän se tuloaan
jo pitkään
Kuin syövän etäispesäke
se leviää tähänkin pöytään
musta ilma

Suutelet Hyvästiksi
kuin läimäisten :

"Herra , teille ei tarjoilla enää!"

Kylmä on Aurinko
kukka , keltainen lehti
sana , joka leijailee
alas puusta

Olen kuollut jo
kolmatta päivää , uinut
sukeltanut siniseen valoosi
hukkunut lähteittesi
Mariaanien hautaan

Asetan käteni rintojesi alle
siihen kohtaan
missä Sydäntemme aortat
tekivät siansorkan , solmun

Avaan meidät
kohti
aamujen maita

Riitteinen aapasuo
sinne on unohtunut karpalo
Kuin ivaten ,
se takoo kylmää vastaan

Luut ,
ojieni osmankäämit
puhkeavat ulos nahoistani
Kitaran mustasta aukosta
lähtee epävireinen ääni

Käsikädessä
sormet kuljettavat rukouksiani
Sinuun
Kuu kurkistaa
tummaan veteen

Tänään
vihloo sydän
huomenna ehkä eturauhanen

Lämmin Tuuli
karkaa ovesta ulos
Sen matkalla
tuskin mikään muuttuu

Kylmä nostaa lippuaan
salkoon
Vesi ratsastaa
Valkeana Hevosena

Mykkä seurakunta
kuin lauma hitaita eläimiä
jättää laahavat jälkensä
Joku nyyhkyttää

Marraskuun
tyly viikate
niittää hauraat korret

Työnnän kasvojeni multiin
kotelon
Kotelosta kuoriutuu suru

Kylmä ,
pohjoistuuli on saapunut
Se huurtaa Sydämeeni
jääperhosia

Alavilla mailla
pakkanen suutelee
pihlajanmarjat

Painan kasvoni
kiinni multaan ja muistan
miltä suru maistuu

Olet kevyt ,
hento keijukainen
Hiivit kuin varkain
ajatuksiini
ja olemme kahdestaan

Anna minun kuolla
Anna minun
Anna Rakkaani
kuolla

Anna tuntea multaasi
kasvoillani
sinun heittämääsi

Peltojen yllä
on sumua
Sydän talvihorteessa

Jos on oksa,
joskus sillä laulaa myös lintu!

Niin makaa
kuin petaa...

Olisit odottanut
poistumistani sängystä,
ennen seuraavalle sijausta!

Suu säkkiä myöten...

sinun kohdallasi se on luettava monikossa!