IRC-Galleria

Seison
siinä rannalla kuten silloinkin
kun ihosi laineet
tanssivat lämpiminä
ylleni

Yhä muistan kuinka
tuulessa soivat rantakaislat
kun sylikkäin teimme
Rakkauden kuvioita
rantahiekkaan

ja kuinka
paloin sinussa tulta
illan hämärtyessä hehkuin
ja tähdet
olivat käden ulottuvilla

Seison
kuvasi yhä viipyessä
silmissäni
Pyyhin
taivaan nokimustaa

Yön
hiljaiset laineet
tuulten keinuttamat
ajatukset

valvottavat

kun tunne
muuttaa muotaan
tulee ihmiseksi
todeksi

kun jokin
liikahtaa sisällä
alkaa elää
kuin kynttilän liekki
kietoo pimeän
itseensä

kurkoittaa kädellään
vetää hellästi
puoleensa
kirjoittaa meidät
kauniiksi

ja kun aamu
nousee ikkunaan
ovat varjot poissa
silmistä

Pyyhitkö jalkasi
ennen kuin tulet sisääni
Suuteletko
pois lähtiessäsi

Rakkaus pakenee
jättää kylmäksi
jääneen pesän
sisinpäni sinisen,
synkän kolkan

Katseesi on pitkä
viileä kuin jääkausi
Talvi tekee tuloaan
Sydämeeni,
ennen aikojaan

Olet
vielä minulle
ajatus,
kädetön kosketus

Yö
on vaikea hengittää
ehkä siksi
että ilta jätti jotakin kertomatta
ehkä siksi
että juureni eivät ylety sinuun

Olet
minulle Rakkauden kuva
Sydämen piktogrammi
kaunis hiljaisuus

Tule takaisin
suutele niinkuin et
olisi koskaan poistunutkaan
Revi Sydämeeni
kyntesi jäljet
tuskani
piktogrammit

Aatamin asussa
Rakkauden ryppyisessä
puvussa,
kuin merkkinä elämisestä,
useita arpia

Sohvalla maaten
saa vain
makuuhaavoja

Kahlaa luokseni rakas
ota kiinni tämä matalaan
veteen hukkuva
riutuva Sydän

Pidä sitä hetki
omaa Sydäntäsi vasten
Nojaa siniseen varjoon
kunnes veri on vaiti

Olen ajopuu
elämän yön alla

Hei aamu-uninen
anna kun tulen ihoosi
peiton alle lämpiöösi

anna kun sytytän
ruutikellarisi tuleen
karkuun juokse en

anna kun nostan
sinut ohjukseni kärkeen
viritän tunteen meille tärkeän

anna minun löytää maali
lentää pohjaan asti
räjähtää sisääsi varovasti

anna viipyä tämän tunteen
sinua sylissäni pidän suudellen
sytytän siilosi uudelleen

pian aloitamme
uuden ydinsodan
sinuun itseni, kuivaksi vuodan

Päivä on kaunis
yö vielä
kauniimpi
Iho kuiskaa
Rakkauden äänet

Aamuaurinko
heittää säteilevät
hiuksensa yli
kattojen

ja tiedän

Pidän
Rakkauden helmeä
kämmenelläni

Sydämeni kiveen
kaivertuu
muistijälki
Sinusta

Sinä olet hän,
kenen viereltä en tahtoisi
herätä,
vaan,
kenen vierellä en tahtoisi
nukahtaa!