IRC-Galleria

kun
yö tiputtaa
mustia hetkiään
lehti lehdeltä
alastomaksi riisuutuu
aamulle antautuu

minä
avaan nuppusi
rakastelen ruusuasi
ja matkaan kanssasi
valoon

alkuräjähdykseen

minä rakastan
silmiesi levollisia vesiä
ihosi jokaista hymykuoppaa
sen kuumia lähteitä

ja minä odotan
odotan
että pian saavut
ylläsi vain paljastava
hymysi

lupaus
joka on vain minua
varten

Minä kuulin kurkien
laulussa ikävän
puron solinassa näin
kimmeltävät kyyneleet

minä metsän tuoksusta
aistin sinut
honkien huminasta
kutsusi,kaipauksen kuulin

Siinä nuotion loimeessa
tunsin lämpösi
enkä ollut hetkeäkään yksin

Jos muistaisit himoni
suudelmani
ihoni painon ihollasi
käsieni lämmön

et pyytäisi enää
odottamaan
sanoisit tule,
tule jo

Ja minä tulisin kuin
mies,avaisin
terälehtesi
ja sinussa
kukkisi kesä
taas

Kaikki muu
on niin pientä
kun olet siinä liki
ihollani

Suutelet pois
pelkoni
avaat itsesi minun tulla

ja tunnen
kuinka tuhannet
hivelevät kädet
tanssivat meissä

kätesi kädessäni
samaa
tulta

Sisälläsi
minä vavahdan
hajoan miljooniksi
atomeiksi

Ja hetken
yli taivaan
kulkee
ihminen

Jossain kaukana
meitä katsoo kuun
pimeä puoli

Palvoen
katson kasvojesi
mirhaa
kuuntelen huultesi
huokauksia

suudelmistasi
olen liekeissä

Aamunsilmistä
karistan
yön tuhkaa

Sinussa ihoni herää
sylisi aamukasteesen
hukun
nautinnolla


Sisääsi
kuolen loputtoman
hitaasti
Nauttien valutan
elämäni
sinuun

Juuri siinä hetkessä
ennen purkautumistamme

Vartaloidemme hikisinä
kiemurrellessa sylikkäin

Ruoskani piiskatessa
sinusta esiin Tiikeriä
kyntesi juovittaessa selkääni

kivusta välittämättä
Siinä hetkessä eläisin

pitkittäisin nousuamme taivaisiin
kurottaisin korkeammalle kuin koskaan
Nähdäkseni silmistäsi Supernovan

Seison
siinä rannalla kuten silloinkin
kun ihosi laineet
tanssivat lämpiminä
ylleni

Yhä muistan kuinka
tuulessa soivat rantakaislat
kun sylikkäin teimme
Rakkauden kuvioita
rantahiekkaan

ja kuinka
paloin sinussa tulta
illan hämärtyessä hehkuin
ja tähdet
olivat käden ulottuvilla

Seison
kuvasi yhä viipyessä
silmissäni
Pyyhin
taivaan nokimustaa

Yön
hiljaiset laineet
tuulten keinuttamat
ajatukset

valvottavat

kun tunne
muuttaa muotaan
tulee ihmiseksi
todeksi

kun jokin
liikahtaa sisällä
alkaa elää
kuin kynttilän liekki
kietoo pimeän
itseensä

kurkoittaa kädellään
vetää hellästi
puoleensa
kirjoittaa meidät
kauniiksi

ja kun aamu
nousee ikkunaan
ovat varjot poissa
silmistä