IRC-Galleria

Pimeässä emme nähneet
suola kuivuu poskiin
Toistemme lämpö lyö lävitse,
valuu hukkaan

Käsi hakee jotakin,
kosketusta

Mistä etsiä vika
kun vuoret eivät liikahda
Huoneessa liikaa varjoja
ihan liian hiljaista
ihan liian

Säpsähdän,
ei valkeaa kaulaa
itkeä vasten

ihan hiljaista
ihan liian


hiljaista

Tämä hetki
on yksinäisyyteni
rannaton ulappa
Sydämeni hauras vene
Rakkauden aallokoilla

Sinut näen
kuin jostain kaukaa
vain sillä on merkitys

ehdin kyllä perille

Niin hiljaa
kuulen kutsusi
ei havise lehdet puissa
Katson taakseni syksyyn
tuuli kantaa ääntä pidemmälle
kesään

Sinun maalaamasi kuva
minusta
kuin kirosana
jatkuu paperin kääntöpuolelle
heikosti vedetty viiva

Läpi
ajan repeämän
katsoo pieni poika
mutalammikkojen siipirikko

näkee taakse ajan
sormiensa lomassa äidin
tuulien hiljaisen
lohduttomuuden

kurapuku
suojaa tuova
tässä on hyvä lentää,leikkiä
siipirikon
kasvoillaan mutaa
aikojen iloa

Aika kylvää,niittää satoa
vaihtaa nimilappuja oviin
minä kuljen tätä tietäni
pöydän ympäri
eksyn naapuriin


puron vesi on kylmää
kaisloissa jäätuppeja
vasemmalta alkaa
koskikaran reviiri


silmänurkkaan
vierähtää
suolainen pisara
se on se paikka

ruiskaunokki kaurahalmeessa
sininen kuin hetki
erottuu joukosta
kuin kiusaten


pisara merta
tulessa

Minä nukahdan

pistaasipähkinänkuoreen




nukun ja odotan

odotan ja nukun




kunnes tienvarsilla

on kirsikankukkia taas




kätesi kädessäni

Rakkauteni

kuin tyhjä majakka

ei sitä kukaan asu



meret

kyyneleitä varten

Kevätaurinko suutelee

hiustesi

laineet

yö kukkansa

avaa



elämään silmieni

v e s i i n