IRC-Galleria

laahustan syksyn jäljiltä kotiin
minä missasin vuodenajan;
pehmeät hiutaleet, valkoisen värin

ripset sulaa kyynelistä
uurtaa poskea
solisee purona ojaan

kevät saapuu
pian on
leskenlehdet

pieni pimeä huone
Sydämeni
sen seinällä kätesi varjo
kylmempi kohta kammiossa
arpinen taulu

Siihen kohtaan,
mihin ruumiisi kaatui
Rakkauden runtelema temppeli
Siihen kohtaan,
mihin Jumalasi hylkäsivät sinut

Siihen kohtaan
kasasin kiviä

Temppeliksi

Rakkaudella

Varasta minulta jotain
että huomaisin
minulta jotain puuttuvan
Että huomaisin
sen sinulle kelpaavan

Varasta jotain minua
sitä minkä
haluaisit sinuun
Että huomaisin
olevani osa sinua

Varasta jotain
todella arvokasta

varjosta katson
aution meren yllä
minun hautani
punainen on kuunsilta
niinkuin veri lainehtii



(tanka 1)

Syksyn tähtilamppujen alla
kipakkana pakkasyönä
vaahterat riisuivat
värikkäät mekkonsa

Rakkaus huuhtoo vuosia
pimeän pitkän taipaleen päässä
sydämesi lähellä omaani
kaukana silti
Itku itkulta unikin tulee

Jää odottamaan
huomiseen
olen soutanut rantaan,
perillä

Ihosi kosketus
balsamia haavoihini
Janostasi viivyn huulillasi
aamuun

Kasteesi aamuni saa
uuteen nousuun

Katson ulos aamusateeseen
En näe lähtöpistettä
Muistot vuolee tuskaista
sydäntäni
Hajottaa minut palasiksi

Minä päästin sinut lähemmäksi
kuin ketään
lähemmäksi kuin sydämenlyöntini

Tästä on pitkä matka kotiin
eksyneen vaeltaa
ajatuksissani sinuun

Eilisen likapyykkiin
kasasin tulevaisuuteeni
verhotut kauniit unelmani
Pestäkseni pois tahrat,
ripustaakseni ne uudelleen
puhtaampina esille