IRC-Galleria

tässsä yössä
toistan
itseäni

tässä
kun sanat takertuvat
yön mustiin
hiuksiin

olet
niin kaunis
kun yö putoaa
aamuuni

näen unta
sinusta
valoni
älä anna
sen luisua
pois

anna
uneni olla
totta,
kulkea kanssasi

anna

ja rakkaani
nipistäthän
että
tiedän
tämän
todeksi

Kaksi kurkea
aurastaan jälkeen
jääneet
Sydämissään yhteiset
napakoordinaatit

kuin piirtäisivät
lätäkköön kaislikon

silmiensä lipuessa

yli suon

---

''



Ei, ei päämäärä ole tärkein, ei edes lyhin matka...monta kertaa voi ihminenkin(ääliö kun on), tehdä löytöjä, oikeita soita jos puhutaan runooni liittyen.Kuitenkin, lähes poikkeuksetta, päädymme, tyydymme lätäkköön, sen kaislojen houkutukseen... Mutta, miksi päämäärä ei ole niin tärkeä...tai että se on lyhin kestoltaan tai matkaltaan...niin, lienee tärkeämpää että nautit siitä matkastasi, sen ihmisen kanssa josta oikeasti välität...ja että tunnet aina, tämä tie ei ole ikinä liian vaikea, liian upottava kahta kantaa! http://www.youtube.com/watch?v=-cwrarCdUoI&feature=PlayList&p=B6D93D6419746CCD&playnext=1&playnext_from=PL&index=1

Suuri vanha mies
hänen neuroosinharmaissa
hiuksissaan sataa
kuoleva valo

astelen muutaman
askelen jäljessään
vaihtumisen virrassa
kasvojen,käsien,jalkojen

ihmiset liikkuvat
me olemme menossa
minä ja jättiläinen

maailman matkaoppaat
sekaisin

Rakkaus on hento,
sininen liekki

Tänään
uloshengitän hiljaa,
varoen

Sinä olet enkeli
siivissä sinistä tulta

tähdenlento
toteutunut toive

Rakkaudesta
kirjoitettu runo olet

Rakkaus ei ole vain

tunne

Rakkaus on olotila

syvässä minussa asuu
Musta
ihmisenmuotoinen(paha?)

kylmä vesi,kallio
Levoton Rakkaus

ajan takaa varjoja
ihmisenmuotoisia
yksin olen autio
Tuulenpesä

melkein elävän
näköinen

"Rakkaani,
kuuletko laulun
josta tunne ei kuole koskaan
sanat ovat kukkia
pulppuava lähde
rytmi yhtä meidän kanssa "

aamu on hiljainen
laiskistava harmonia

aloitan runon elämästäni
ja jätän sen kesken
olen sinut menneisyyteni kanssa,
tulevaisuuden josta en vielä tiedä

aika pysähtyy,
minä kesken jään

kuuntelen pakkasen
hopeasointeja

Rakkaus herätti

aamun uniset aistit

sinun vielä väsyneeseen

poskeesi hellän suudelman

huivisi viimeinen heilautus kannelta
silmäni,kyyneleistä jäätyneet

suuria toiveita,
sinun unelmaasi
lähdit etsimään
minun unelmani mukanasi

jotain tuo tuuli tullessaan
huivisi tuoksuineen

miten voinkaan vihata
laivaa nimeltä
Finale


ja meri
väliltämme
jäätyy