IRC-Galleria

Rakkaani

rantojesi vaahtopäät
ovat runojeni

kosketuspintaa

niistä
syntyneitä

lemmenlaineita

kiviini

kuinka hassua
se onkaan
puhut minuun
kuin mikrofoniin
saat sähköankeriaani
eloon

minä
jutustan niitä näitä
huomaan eleesi
sähköankerias
huulissasi
palaa

mittailen
Rakkauteni rantamaita
kielen mitta
tätä
sitä
minun paaluttaa

olet
kauniina hiljaa
minä
sinussa yhä

eletric eel
it was

inch to inch




"It was a dark and stormy night"

käteni
ovat kylmemmät
kylmemmät kuin ilma
joka rinnoillasi liekehtii

puhelin on
kuollut jo
monta tuntia

hiljainen kuin
lobotomistin tie

tänään
ei, tänään

ei nyt

ja vajoan
läpi sinkin
ohi lämpimien
ääniaaltojen

ei

käteni ovat
eivätkä tavoita
rintojesi liekkeihin

kylmiin
pakeneviin tähtiin
leikkaan
ajatukseni

vajoan

Olen elänyt
sinuun kypsyen
Kylminä öinä liki ollut
pienen tovin
huokauksen pyytänyt

Olen elänyt läpi
kukkivan jään
kokonaisen
vuodenkierron
Suudellut tuhannet
varjot kasvoiltasi

ollut iltasi
viimeinen liike
aamusi ensimmäinen

Olen
rukoillut
rintojesi tulivuoriin
sylisi syvimpiin
lämpöihin

ollut ja
mennyt
ollutta ja
mennyttä

Suruyösi
ilotalosi
päällesi kaatuva
seinä

olen

ollut

Olen elänyt
kypsyen sinuun
arkojen
silmieni
valoon

Yön
villihämärässä
sinun luonasi
ovat ajatukseni

Olet niin kaunis
vieras aksentti äänessäsi
puhut , kuuntelen

ja minut on lyöty
tuhansin lämpimin
aalloin

Siellä
jossain kaukana olen
suun täydeltä
sinussa
Kieleni tehdessä naparetkeä
sinä poltinrautaani
janoat
huuliesi pehmeään
sulan

Lanteidesi tanssissa
hajoan
tuhansiin eri tähtiin

kuukukkasi kielelläni

kuin
juoksevaa
vuosikertaviiniä

tässsä yössä
toistan
itseäni

tässä
kun sanat takertuvat
yön mustiin
hiuksiin

olet
niin kaunis
kun yö putoaa
aamuuni

näen unta
sinusta
valoni
älä anna
sen luisua
pois

anna
uneni olla
totta,
kulkea kanssasi

anna

ja rakkaani
nipistäthän
että
tiedän
tämän
todeksi

Kaksi kurkea
aurastaan jälkeen
jääneet
Sydämissään yhteiset
napakoordinaatit

kuin piirtäisivät
lätäkköön kaislikon

silmiensä lipuessa

yli suon

---

''



Ei, ei päämäärä ole tärkein, ei edes lyhin matka...monta kertaa voi ihminenkin(ääliö kun on), tehdä löytöjä, oikeita soita jos puhutaan runooni liittyen.Kuitenkin, lähes poikkeuksetta, päädymme, tyydymme lätäkköön, sen kaislojen houkutukseen... Mutta, miksi päämäärä ei ole niin tärkeä...tai että se on lyhin kestoltaan tai matkaltaan...niin, lienee tärkeämpää että nautit siitä matkastasi, sen ihmisen kanssa josta oikeasti välität...ja että tunnet aina, tämä tie ei ole ikinä liian vaikea, liian upottava kahta kantaa! http://www.youtube.com/watch?v=-cwrarCdUoI&feature=PlayList&p=B6D93D6419746CCD&playnext=1&playnext_from=PL&index=1

Suuri vanha mies
hänen neuroosinharmaissa
hiuksissaan sataa
kuoleva valo

astelen muutaman
askelen jäljessään
vaihtumisen virrassa
kasvojen,käsien,jalkojen

ihmiset liikkuvat
me olemme menossa
minä ja jättiläinen

maailman matkaoppaat
sekaisin

Rakkaus on hento,
sininen liekki

Tänään
uloshengitän hiljaa,
varoen

Sinä olet enkeli
siivissä sinistä tulta

tähdenlento
toteutunut toive

Rakkaudesta
kirjoitettu runo olet