Muistatko vielä kun me nähtiin ekan kerran
En muista tarkkaan kaikkee mutta muistan viel sen verran
Et heti ystävystyttiin ja meillä synkkas hyvin
Siitä kaikki käyntii lähti kunnes sainkin sut mun syliin
Kun ensimmäisen kerran sain pitää kädestäs kiinni
Niin tuntu sillä hetkel kun oisin leijaillu pilviin
Mä katoin sua silmiin annoit ensimmäisen suudelman
Sain kokee sen rakkauden alkuhuuman uudestaan
Se oli niin hieno tunne joka rinnassa
Sykki joka hetki kaikki tunteet oli pinnassa
Aina vaan kelasin sua ku istuin himassa
Tekstasin sulle jotain kaunist joka iltana
Se oli jännittävää ja samalla ihanaa
Ja silloin tiesin et tätä ei kukaan voi pilata
Ensi rakkauden tavoin mun sydän rinnas hakkasi
Joka ainoo kerta kun sut uudelleen tapasin
pari sanaa rakkaudesta
joskus se on sanottava uudestaan
kyyneleet valuu pettymyksen lampeen
ja saa tunteet katoamaan
Mitäs sitten kun unelmat palaa tuhkaksi
Kaikki mitä toinen tekee koituukin vaan uhkaksi
Kauniit sanat sanotaan vaan enää tavan vuoksi
Ja toisen käytös kyllästyttää niinkun pakko ruotsi
Ja monet kerrat sanottiin mitä ei tarkotettu
Ja tunteet oli sillon jo kokonaan kadotettu
Ei meitä varotettu kuinka helppoo onkaan
Tämä rakkaus särkeä vajottaa pohjaan
Tiesin ettei eteenpäin tää tie enää vie yhtään
Mut kaikest huolimatta koitin sua vielä miellyttää
En tiennytkään et se vaan asioita pahensi
Olis ollu vaan molemmille parempi
Jos oltas myönnetty totuus mut ei se iisii oo
Kun kavereilla meidän suhteest eri visio
Mä luotin että muuttuisit kai pidit mua pellenä
Häpesin vaan kertoo tästä yhtään kellekkään
Tässä teille pari sanaa rakkaudesta
Kerron vaan kerran enkä jankkaa uudestaan
Se on vahvin tunne jotain ainutlaatusta
Ja tuntuu että elämä on vain kun satua
Mut tunteet haihtuu aamulla ja vaihtuu takuulla
Ei kestä ikuisesti se alkuhuuma
Mitä sitten teet jos lopuks sorrut kyyneliin
Liian myöhään tajuu et itse oli se typerin
mua sattuu, kaikki ei oo niinkuin ennen
kuka luokittelee ikuisen onnen rakkauteen
ensin suudelmat vaihdetaan
mut ne unohtuu taas kun tapellaan
Kyyneleeni ympäröivät linnoja pilvien
ne tuudittaa mut uneen itkien
Ne saa tän katkeruuden verkon repeemään
Mä en haluu kestää tätä enempää