IRC-Galleria

Tämä se vasta merkillinen juttu on! Laskin esiin ja etene ohjeiden mukaan

Seksimatikkaa

Ota laskin esiin!
Laske sitä mukaan kun luet.
Älä huijaa kattomalla loppua, tää ihan oikeesti toimii!
Etene siis kohta kohdalta ja hämmästy!


1. Valitse luku kuinka monta kertaa viikossa haluaisit seksiä.
(Mieluummin enemmän kuin yksi, vähemmän kuitenkin kuin 10)

2. Kerro luku kahdella. (vähän röyhistelyä)


3. Lisää lukuun 5.


4. Kerro saamasi luku 50:lla.

5. JOS olet jo viettänyt synttäreitäsi tänä vuonna
lisää lukuun 1756
jos et ole, lisää 1755

6. Nyt vähennä saamastasi luvusta syntymävuotesi (neljä numeroa)


7. plussaa vielä kaksi.

Nyt sulla pitäis olla kalkulaattorissa (tai päässä) kolmilukuinen numero.
Eka numero on se kuinka monta kertaa haluisit saada viikossa seksiä.


Seuraavat kaksi numeroa on ikäsi.

Sä tuotit mulle tuskaa ihan liian kauan
Ja toiveit elättelin et kanssas saisin vauvan
Olin onnellinen ja kaikki meni hyvin
Mutta mä en todellakaan ollut se joka tyri
Ja sen takii tavarasi on nyt pois huoneestani
Olen mielipuoli joka on tullut ulos kuorestani
Murheissani elämässäni eteempäin taistelen
Vihan kipinää pään sisälläni väistelen
Mikä muka meni pieleen mikä meni väärin
Tarttuisinko pulloon vaiko tarttuisinko kivääriin
Sä mut viettelit annoit mun rakastua suhun
Ja luulin että säkin oisit ollu rakastunu muhun
Mut mua vaan hyväkses käytit ja unohdit tost vaan
Heitit tuntees roskiin kun jonkun vitun roskan
Etkä luokseni palaa sä mun takaisin sä koskaan
Et koskaan palaa et koskaan et koskaan
Etkö koskaan? Enkö enää koskaan sua nää?
Miks lähit seuraan reittiä väärää
Sä vannoit mulle ikuisen rakkauden
Kädet ristittiin ja luulin että sain sen
Mitä ikinä mä olen halunnutkaan
Mutta enhän loppujen lopuks sitä saanutkaan
Enkä tuu koskaan varmaan saamaan
Kaikki toiveet lopulta aina vaan paiskautuu mun naamaan

Jos sä voisit tulla vielä
kerran takaisin
niin mä lupaan, että
kaikki oisi paremmin
eikä sun tarvii olla
peloissasi enää
koska ilman sua mulla ei
oo syytä elää

Sanon sinulle, sanon
sinulle
vielä kerran: rakastan
ehkä sillä saan sut
henkiin palaamaan

sä sukellat mun sieluun
täyttäen sen
susta hehkuu lämpö
rakkauden
voi, missä olet nyt
voi, missä olet nyt

En sua mielestä saa. (En
sua mun mielestä saa!)
En tuu sua koskaa unohtaa.
(En tuu sua koskaan
unohtaa!)
Vanhat muistot mua
muistuttaa. (Vanhat
muistot mua muistuttaa!)
Sua mä tuun ikuisesti
rakastaa. (Sua mä tuun
ikuisesti rakastaa!)

Sannin äiti: Menkää ny sanoo sille Jorille et iskä ovi viedä sen kotii
Sanni: Okkei.

Sanni: Mennää !
Sanna: Mul ei oo kenkiä jalas ! no tuun sukkasiltee (juostiin pellolle päin)

Lensin selälteen maahan, enkä noussu siit.

Sanni: Sattuuko? Ekkai sä kuole siihen ? :OOO :SSS
Jori tulee pellolt päin ja nauraa " epäilyttävä asento"
Sanni: Sanna kuolee tähän ! haenko äitin ?

Sannin äiti: Mihin sua sattuu ?
SAnna: Päähän, enkä pysty hengittää ! :S

>>>

Valkeekosken ensiavussa. !

Lääkäri:
-Seuraa tätä kynää!
-Näätkö tän yhtenä?
-SAttuuko?
- Nosta vähän paitaa..
- mee selänteen makana tohon, voit laskee paidan
(lääkäri alkaa ite nostaan mun paitaa)

Kylkiluu murtu :SSSS ja aivotärähdys :S


26.1.08 aamul
Sannin isä: Piostän lehteen että Lempäälän tavotellluimman poikamiehen (Jorin) takia oltiin valmiita halkaseen kallo !

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Sua tyttöni mä mietin aina kun et oo mun lähelläni
Kädessäni lämmön tunteen tunnen oot mun tärkeimpäni
Parasta elämässä kun saan olla sun vieressäsi
Vieläkin mä mietin miten kaikki alko pienestä niin
Hymy väkistenkin tulee mun huulille suunpielestäsi
Oot kauneinta maailmassa ja tuut oleeen mielestäni
Mielessäni kelailen mä meijän tulevaisuutta
En mä aio missaa meidän mahdollisuutta
Olla onnellisii vain toistemme kanssa
Mä voisin antaa sulle ihan mitä tahansa
Maasta kukkasen tai taivaalta kuun
Taas ootan hetkee jolloin mun viereen tuut
Kulta pieni haluun jakaa sun kans aivan kaiken
Sun pelkkä olemassa olos antaa mulle aiheen
Kun rakkauttasi annat sitä varmasti saat takas
Mennään ihan mihin haluat ikimaailmassa rakas
Kun oot lähelläni tuun jo onnelliseks niin pienest
Mennää yhes ulos käveleen tai sit ollaan vieri vieres
Kun me ollaan kahestaan unohtuu aina kaikki murheet
Rakkauden valtamerelle on matka jo nosta ylös purjeet

MITÄ TEKISIT JOS:
1. Tekisin itsemurhan/kuolisin ?
2. Sanoisin pitäväni sinusta ?
3. Pussaisin sinua ?
4. Asuisin naapurissasi ?
5. Alottaisin tupakoinnin ?
6. Varastaisin jotakin ?
7. Joutuisin sairaalaan ?
8. Karkaisin kotoa ?
9. Joutuisin tappeluun etkä olisi paikalla ?

"Koskaan ei tiä mitä tulee tapahtuun
Ja kelle tulee tapahtuun
Se voi olla joko sun pahin vihamiehes
Tai rakkain ystäväs
Tai oma Rakas
Tai jopa sä itte

Rakkauden hinta on suuri
Elämä on täynnä onnettomuuksia
Tässä on yks tarina eräänlaisesta onnettomuudesta..."


Ensilumen saapuessa tyttö ikkunassa hymyili ja katseli
Miten lumihiutaleet maan kasteli
Poika tarttui tyttöö kädestä ja katsoi silmiin
Tyttö kirkkain silmin taas katseli pilviin
Oli tytön syntymäpäivä ja ilma niin kaunis
Siitä mielellään vaikka koko päivän nauttis
Mut poika kertoo että sil on tytölle yllätys
Tästä lahjasta tyttö aivan varmaan yllättys
Poika lähti pihalle jo starttaamaan autoo
Tyttö empi "mitähän se jätkä oikein hautoo"

Sit tyttö meni istumaan repsikan paikalle
Nopeasti turvavyöt kiinni laittaa se
Kun huomaa miten ensilumi on jäätynyt
Tienpintaan kiiltävänä päätynyt
Sitten poika painaa kaasua ja lähtee kohti
Kultasepänliikettä mut se tyttö pohtii
Kun ei tiedä vielä mitä poika oikein antaa
Eikä osaa aavistaakkaan rakkauden hintaa
Tyttö silmät kiiltävänä katsoo maantien pintaa
Hiljaa henkee vetäisee ja koittaa omaa rintaa
Tuntee miten sydän kovempaa tavallist hakkaa
Silti iloisin mielin he jatkavat matkaa
Poika hymyilee ja silittää tytön päätä
Samalla kun renkaat pyörii ylikierroksia jäällä

Kunnes yllättäen tulee vastaan väistämätön mutka
Jarrut ei pelaa nyt tyttö alkaa huutaa
Ei siinä tilanteessa pysty mitään miettiin
Kun satalasissa ja auto lähtee heittelehtiin
Auto törmää tienviittaan ja rysähtää penkkaan
Ne luuli et kaikki on ohi kunnes tulee rekka
Samaan mutkaan eikä sekään pysty jarruttaan
Nyt jo poikakin alkaa hädissänsä huutaan
Hän katsoo tyttöä vielä viimeisen kerran
Ja sanoo tytölle "aikaa on vielä hetken verran
Mä rakastan sua ei pelätä kuolemaa
Ei oo aika meidän lähtee nyt eikä vielä huomena
On tuonela meistä niin kaukana pysy vahvana
Kätesi risti ja rukoile vaan parasta
Rakkauden ja hengen menetys on aivan liian varhasta
On mahdotonta luopua rakkaudesta parhaasta"

Mutta rekka ei odota vaan tööttäys kuuluu
Tyttö itkee ja auton lasit huurtuu
Poika yrittää hädissänsä auton ovee avata
Mutta aika loppuu ja rekka luisuu auton takana
Kuuluu suuri törmäys ja silloin kaikki sammui
Niin suuressa vauhdissa selvitä ei voi
Rekkakuski kuoli ja auto kaatui maantielle
lopulta ambulanssikuskit löysi verisen miehen
Penkasta autosta rekka-auton alta
Poika oli huonossa kunnos tilanne näytti pahalta
Mutta pari viikkoo eteenpäin ja hän teholta heräs
Katsoi ympärilleen että missä tyttö lepäs

Hoitaja selitti jotain erityistarkkailemisesta
Ja tytön pienen pääkallon murskautumisesta
Aivoverenvuodosta ja halvaantumisesta
Sekä maksasta puhjenneesta
Poika voinut ei käsittää että mitä tapahtui
Kunnes häneen mieleensä taas muistui
Iso kolari jossa rekka ajoi päälle
Kun oli ajanut liian kovaa tien jäälle
Poika purskahti lohduttomaan itkuun
Kyynel toisensa jälkeen silmäst tippuu
Hän painoi päänsä tyynyyn takaisin
Ja toivoi että tuohon hetkeen vielä paaisi

Parin viikon jälkeen Poika pääsi kotiin sairaalasta
Mutta tiesi ettei tyttö ole häntä vastassa
Hän tallusti lumisessa säässä yksin kotiin
Kylmissänsä yksin talvee vastaan soti
Kun hän pääsi kotiin hän otti esiin kynän
Sekä paperia ja myöskin kännykän
Hän puhelimen käteen otti ja soitti
Sairaalaan kysyäkseen että mikä tytön vointi
Mutta suru-uutisen hän kuuli puhelimessa
Että hänen tyttönsä makaa nyt 00-kerroksessa
Nuori tyttö ikää vasta kuusitoista
Maailman julmuutta nyt kirosi ja huusi poika
Kunnes paikalleen juuttui ja kännykän tiputti
Nyt elämisellä itseään vaan kidutti
Hän lähti kotoa kävelemään kohti siltaa
Kohti mutkaa jossa huudettiin kilpaa
Jossa viimeisen kerran tytön äänen kuuli
Jossa tytön hengissä selviävän luuli
Nyt poika katsoo ylös ja hymyilee taivaalle
Lupaa että tulee tytön luokse taivaaseen
"Lupasinhan olla ikuisesti sun luona"
Tuona hetkenä poika huoma
Kuinka sillan alle tunneliin iso rekka kiitää
Poika ristii kädet ja elämästään kiittää
"Lupasinhan että vielä joskus tulen luokses
Se aika on nyt mä teen mitä vain sun vuokses"
Tippuu vika kyynel "nyt on sun luokses matka"
Eikä kumpikaan heistä jäänyt elämäänsä jatkaan

"Muista että onnettomuuksia voi sattua jokaiselle
Niin hyville kun huonoillekkin ihmisille
Ei onnettomuudet oo ihmisistä kiinni aina
Se on vaan karu totuus ettei ikinä voi tietää tosiaan mitä tulee tapahtuun..."

Irc-galleria taitaa olla sinun paras ystäväsi? Tutustu oikeassa elämässä ihmisiin niin huomaat että se on kivempaa kuin kommentointi Galtsus. Tämän testin tarjosi http://www.jihaa.fi/galleria/

Mä sanoin joskus: Pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa
Yks elämä elettävänä ja seki on paska
Mä kerroin sairaast maailmasta, siin oli oikeest
Pyytäny apuu taivaast ja ne vei rakkaan pois
En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken ja alottaa alust
Ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Vetäny bumii ainoastaa ku en haluu muistaa
Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän
En tee näit biisejä rahasta vaan päästäkseni pahasta
olosta joka lähtee pois mun jokaisesta sanasta
Jonka kirjotan enkä tiiä mikä mua ohjaa
Musa vie mua huipulle, elämä vetää pohjaa
Kait meen parempaa, itseeni katon peilistä
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä
Teinistä muuttunu, nyt on pakko yrittää
Mutsi käski antaa kaiken mihin sit pyrinkää
En oo tasapainonen, väliäkö sillä? En
Tipu nyrkillä, en kritiikillä, en välttämättä millään joten älä välitä
Oon vaa nainen jolla ei oo mitää mitä hävitä

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää

Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Suuttuu toiset jos en tehny sitä mitä sano opet
Mä pärjään mut sitä ei huomaa ne sokeet
Jotka saa kaiken heti ja saa kaiken nopeet
En oo valmis tekee mitä vaa, mut mä
Pärjään hyvin sit ku nään sut taas tääl
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Rahaa vois tulla yhtä paljon ku sitä menee
Mut ainoo fiilis et mä pärjään kaiken läpi
Sanoissa rakkaissa eilen taas sen näki
Miten ne saa sen äkkii pois sen vitun huolen
Kaikesta ja toivoo takas aamusta heti huomen
Oon tänää parempi ku koskaan hei
Mä pärjään paremmin ku voiskaan ei
Vois kuvitella tästä jäbäst joka aina
On köyhä ja joutuu joka kerta vaa lainaa

Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää
Kyl mä täällä pärjään vielä
Paremmin sit ku nähdään siellä
Missä sielu lepää
Unesta josta ei enää herää

Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Tyttö tykkään sust paljon ehkä liikaa
Sä oot aivan ihana ja mä en haluu riitaa
Mut menetän sut niinku muut rakkaat
Joka aamu pelkään et laukkus pakkaat
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu

Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astun vaa harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolta sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä

Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Askel itselääkityksel kohti tiedottomuutta
Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maassas, vesät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Mut sil on kiire sillä en haluu enää piileksii miltään