Rakastin sua paljon ja rakastan edelleen,
mutta muuri välillämme korkeuksiin kohoaa.
Nyt puhummu, kuin vieraat toisillemme.
Emme kai koskaan saa tietää olisiko juttumme toiminut.
Sulla oli toinen.
Mun sydämmeen iskit puukon ruosteisen,
joka rikki repi sen.
Siihen sattuu aina,
kun kuulen sun äänes tai,
kun puhut mulle muutenvaan.
Vanhat arvet aukeavat taas,
joiden luulin jo parantuneen.
Mielästäni sua en pois kai koskaan saa.