Vaikee nousta jaloilleen,
vaikee uusiksi askeleet sovittaa,
ku pitäski kävellä omillaan.
Aika ei paranna, aika auttaa unohtaa.
Mut onks se hyvästä vai pahasta, mä en tiedä.
en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.
Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla: kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.
Liikaa pettymyksii,
liian paljon tuskaa,
avaa silmäs ja katso jo uudestaan,
kaikki asiat vaa painaa ihan liikaa,
miten löytää elämälle suunta,
vihdoin tajuan et kaikki oli tässä,
miten löydän tien täst elämästä,
auta mua mä pyydän vielä kerran,
haluun löytää elämälle suunnan
Oonkohan mä paha vai muuten vaa perseest
ku mul oli mahollisuus saada sult anteeks
mut senki mokasin ja taas on pääs pelkkää tyhjää
en ymmärrä enää itseäni en sit yhtää