istun kivisellä kivellä ja mietin elämääni mitä olen saavutanu? mitäkö olen saavutanut? en mitää... pimeys laskeutuu ylleni ja istun edelleen kivellä . alkaa sataa kaatamalla istun vielläkin kivelläni ja silmä kulmasta tippuu kyynel ja puristan käteni nyrkkiin nousen ja katson kalliolta auringon laskua ja kyynel tippuuu ja kävelen pois
miks meitä pilkkataan.. mehän ollaan vaa ihmisii.. kuten muutkin . kaikki jotka saatana haukkuu on ite se on vain katellisuuta toista ihmist kohtaa jos ei tunne toista osa puolta miks tulee ja haukkuu kasvais aikuiseksi sellaset ihmiset