Mie ja Aleksi(ina) ei olla kovinkaan hyvä yhdistelmä ruotsin tunnilla. Eikä myöskään enkun. Oltiin lievästi sienissä ja katseltiin feilureita ikkunasta. Häftig! Berätta mer!
Huah, nauroin Ervastille enemmän kuin tarpeeksi. Oli kyllä sellaset silmävammat, ettei ole aikoihin ollut. :'D
Luckily hää päästi meit sellaset puol tuntia aikasemmin.
Humm, juna-asemalle suoraan koulusta.
Juna-raukka oli niin täysi, että miun piti ostaa lippu ykkösluokasta, joka maksoikin sitten ihan kiitettävästi. Well, onneksi on opiskelijakortti.
Eikä ne bisnesluokan penkit nyt yhtään parempia olleet. Eräs Sampo-niminen pikkuhupsu viihdytti kaikkia laulamalla Pate Postimiestä. Ja miun faniklubi sai taas uuden jäsenen. Arviolta 3-vuotias pikku-Minni tapitti miuta sinisillä silmillään laiturilla ja hymyili ja vilkutti vielä junassakin miulle. Muttei uskaltanut tulla kuitenkaan juttelemaan, ikävää sinänsä.
Matka meni suorastaan hujauksessa, ja kohta olinkin Tiksissä jäätymässä. Sitten till Itäkeskus ja shopping med Linde. Otettiin esim. hienoja turkumieskuvia ja lagattiin joka käänteessä. Uusi paita tarttui mukaan, ja sain jopa alennusta. Kiitoksia tästä myyjä(tär)-Samille. Tsajaijai, oli jättekivsua, tackar Linda.
Sitten ravintolaan, jossa söin sen verran paljon, että ähkylin, mutta hyvää oli. Mama's meatballs, uh. Ja ravintelin nimi oli La Famiglia, joten loistavien italian opiskelujeni ansiosta ymmärsin sen. :'D
Eää, miuta on väsyttänyt koko päivän ja kohta voisi hipsutella nukkumaan.
Hyvää yötä ja sellasta. :3
Ps. Pandan sucklaa-saakelin-ime-ite-mönjät on aika erittäin mielenkiintoisen makuisia.