Ajatuspysähdys
ja suljen ikkunan
kylmän loitolla pitääkseni.
Metsän sydämessä kuolleet lehdet,
jäätyneet valkorungot
ja rosoiset jäänhyhmäiset kalliot
puhuvat omaa
minulle sanatonta kieltään.
Enkä tiedä mitä eniten
tässä pysähtyneessä hetkessä kaipaan,
Sinun lapsenkasvojasi
pääsi painautumista rintaani vasten
vai huokauksiasi huokauksiini.
Sillä ihoni muisti on kuolematon
ja Sinä lämpimien unieni instrumentti.