IRC-Galleria

Mä tunnen niskassa maailman paineen
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Ettei ne harmaana massana nää meit
Mä tunnen niskassa maailman paineen
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Huuda se ääneen! Jee

Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa
Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa
Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema
Ja aarteet matkal ripoteltu harvaan
Ois aina parempi tietää ku arvaa
Mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan
On vaikee opiskella, jos ei kiinnosta
Vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta
Tähdätää siihen et saataisii kiitosta
Kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis
Seiskaluokalla muistan ku sanottiin
Et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaa ammattii
Mä oon kakstoist, ootteko tosissanne
Antakaa mun leikkii, ikäisteni lailla
Pikkutytöil meikkii, äitinsä lailla
Ja molemmilla sama vaiva

refrain:
Entä jos en ookkaan varma vielä
Valmis, rauhoittumaan
En osaa seistä paikoillaan
Entä jos en ookkaan sillä tiellä
Enkä kulje suuntaan
Jota multa odotetaan
Entä jos en ookkaan varma vielä
Valmis, rauhoittumaan
On helppoo olla irrallaan

Mut kyllä koulunkäynti kannatti
Hyllynpäällä pölyttyy ylioppilaslakki
Se on ollu mulle just ja vaan sitä, lakki
Ois ollu ees ylioppilastakki
Nii sil ois voinu pärjätä tääl
Nyt saa vaa lakkipäissään värjötellä, ei sovi kouraan
Ei pääse ittensä toteuttaa
Elämine täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta
Kaikki irti siit, mut mil tapaa
Villi ja vapaa, täällä ollaan vaa ihmisii
Harva uskaltaa sisintänsä totella
Juoksee karkuu, ei uskalla ottaa otetta
oravanpyöräst, pitää kuulema päästä pois
Mut välil kulkuriki haluu sadesäästä pois
Elämää ei sen enempää
Mut mul on vaan tää yks mitä menettää

refrain
Irrallaan (4x)

Katon kavereita ympäril, monil jo lapsii
Koko ajan syntyy lisää, osal jo kakski
Toiset yrittää, ja toiset tyrii tääl
Niin et mahdollisimman nopee eroo siitä pyritään
Lapsi on lahja, ei itseoikeus
Silti abortti enemmän sääntö ku poikkeus
Saa mut pohtii itteeni siihen asemaan
Tanssinko riemust vai alkasko masentaa
Elämä sormien välissä ku vettä
Tässä pitäs alkaa miettii eläkettä
Koitetaas nyt ensin päästä kolmenkympin yli
Kyllä mäkin haluun perheen ja vaimon syliin
Mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta
Anna mulle aikaa, älä hoputa
Nuoruus pitää kokee, se pitää elää
Ryömitään ja sitte kävellään

Kunnes näkee valon käytävän päässä
Mut hei, me ollaan kaikki vaan käymässä täällä
Huikka sille ja stereois raikaa
Vaan "sitä surutonta nuoruusaikaa"

Ja matka liikkuu
Ihan niinkuin jotain puuttuis
Mut mä tiedän, ettei takaisin pääse
Ei takaisin pääse

monesti mä oon asettanu toivon johonkin henkilöön ja
todennu että; vittu ei tää toimikkaan
ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se
on vitun raskasta jatkaa taas
kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä,
tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny – se on sussa.

You know that I love you boy.
Hot like Mexico, rejoice
At this point I gotta choose,
nothing to loose.

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?

I believe in nothing
Not the end and not the start
I believe in nothing
Not the earth and not the stars
I believe in nothing
Not the day and not the dark
I believe in nothing
But the beating of our hearts
I believe in nothing
One hundred suns until we part
I believe in nothing
Not in satan, not in god
I believe in nothing
Not in peace and not in war
I believe in nothing
But the truth of who we are

miksen voi lisätä tyhjää merkintää!

Some days I'm a super bitch
Up to my old tricks
But it won't last forever
Next day I'm your super girl
Out to save the world
And it keeps getting better

Mulle, pöytälaatikko täyttynyt tarinoist,
tää on mun öiden angstisist marinoist
Vuodatettu sydänverellä,
ei ne tee hyvää kellekää
Ei saa masentuneita vuoteestaan,
amoria tarttumaan nuoleensa,
vanhusta nuoreks taas.
Se ei poista ongelmii, vaan vetää puoleensa
Tää ei oo yks niist, ei ollu tyhmii
vuodenajat meil on muutenki kylmii
Vaik valitusvirret pysyy muodissa,
en kaipaa draamaa vaan hymykuoppia.

refrain:
Mä en tahdo, mä en tahdo,
mä en tahdo tänää kuulla surullisiilauluja.
(2x)

Miten voitais talvesta toipua,
ne laulaa radioist tuonelan koivuista
Mä paan grammarin niin kii,
en aio masentua ammatin piikkii
Tätä menoa taivaskin tippuu päälle
Surkupukuun pitäis pukeutua ku sinut näkee,
ja se on musta, me tiedetään
Sekoillaan, säädetään, mitä siel tehään,
no ei niin mitään ku pitää piipittää,
sanat jotka ei muuta mitään miksikään
Vaik valitusvirret pysyy taajuuksil,
hymy huules huudetaan omaa matskuuni.

refrain

Kipataan iso malja meille,
kaikkensa antaneille
Skipataan kossu, kirves ja hanki
mä haluun liikkua, en liikuttua.

refrain

Nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entäs kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
Laskut maksamatta, vieres joku paska, akka,
jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
Huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
Tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Tapana meitä hakata, tehdä jotain pahempaa,
kädet täynnä tatskoja, kova kuori,
olin kolme kun se pikku poika kuoli.
Mikään ei tunnu miltään mä oon turta,
elämä menee ohi niinku se ois vittu unta.
Keräilen sirpaleita niinku aina,
vittu mä en osaa muutakaa.

Polvilla anoen, rikkinäistä rakastamaan,
mutta rikkinäinen ei toimi.
Vitun huora, mikset sä rakasta mua?
Liikaa tietoa, jumittanu koneel,
puolella liekillä kuolema vierellä.
Turtana, surun murtama, unesta unelmoiden,
kuvaas jumaloiden.
Yks joka pääs karkuun, se on se yks joka pääs karkuun,
ainut joka sai mut, rikkinäinen se rikki haisee.
Poissa muiden seurasta, karkotettu,
näin oli tarkotettu.
Tästä muurista ei tule enää kukaan läpi koskaan saatana.

Mä en tiedä miksi vituksi sitä kutsutaan,
mun mielestä isi vaan laitto meidät nukkumaan.
Tekis niin mieli ottaa suunnaks Rovaniemi,
onneks mul on kova mieli ja sulla oma liemi.
Jota pojan kieli hiljaa hämmentää,
kiehuu kiehuu kiehuu kiehuu.
Ja mun luo on turha tulla mitään kiekuu,
tai mä tungen sille tän puukon vittu nieluun.
Mä juoksin karkuun, juokse sinä nyt.
Kannan sun nimeäsi, isi eiks oo tarpeeksi?
Kanna sinä nämä munki painot, sähän ne mulle annoit.
Elät elämää, ehkä me huomenna herätään,
ja tää oliki pahaa unta ja mää oon viis.
Sä teet aamupalaa ja halaat,
just nii just nii just nii just nii.