Kasapäin unelmia,
tuhottomasti haaveita.
Ne kaikki mahtuvat päähäni.
Ihminen tarvitsee oman mielikuvitusmaailmansa
ollakseen itsensä.
Siksi kysyn, olenko minä yhä itseni?
Minun unelmani ovat
särkyneet.
Haaveeni ovat poljettu muiden jalkoihin.
Maailma on minulle yhtä faktaa.
Yhtä suurta samaa.
Ennen sinua, minulla ei ollut unelmia.
Ei haaveita.
Sinä tulit, ja kerroit haaveistasi.
Kerroit minulle unelmistasi.
Ja pikku hiljaa jaksoin taas luoda omat unelmani ja haaveeni.
Ja nyt osaan taas sanoa,
että olen
itseni.