Oon alkanut miettiä rahankäyttöäni. En siksi ettei sitä olisi. Ongelma on se että rahaa on. Ja saan sitä. Mutta koska kaikesta on pakko tehdä niin vitun vaikeaa, en ole tavallaan tyytyväinen siihen että on millä mällätä. Tavallaan.. oon turhautunut siihen että oon niin hemmoteltu.
Pelkään että sitten kun pelottavan Tulevaisuuden aika koittaa eikä olekaan enää rahaa tällä tavalla kuin nyt ( en voi elää loputtomiin pappa betalar - periaatteella ) niin tulen varmaan olemaan aika kusessa. Koska ihan oikeasti olen ihan vitun laiska ja välttelen kaikkea työtä niin pitkälle kuin mahdollista. Ja koska mun ei oikeasti tarvitse tehdä elämiseni eteen mitään, se on ihan vitun helppoa vaan.. hengata. Ja tottua huolettomuuteen. Ja tavallaan olen vihainen porukoilleni siitä että ne antaa sen tapahtua. Vaikka siis tietysti skitsoisin siitäkin jos en yksinkertaisesti saiskaan rahaa silloin kun haluan/tarvitsen.
En tajua miksi valitan tästä. Tänhän pitäis olla hiton positiivista. Ehkä ongelma on se että tää vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Joten siksi alan skitsota ja tavallaan.. olla epäluuloinen.
Äsken alkoi tehdä hitosti mieli yhtä kirjaa ja soitin faijalle ja odotin että se vähintäänkin kyseenalaistaa mun kirjanostoaikomukset, mut ei, ei niin mitään. Se vain sanoi että joo se laittaa rahaa sitten kun pääsee kotiin.
Puhelun loputtua mulle tuli helvetin huono omatunto. Tottakai mä HALUAN sen kirjan edelleen. Mutta olis ollut paljon kivempaa ruinata ja tuntea tekevänsä edes jotain työtä sen eteen. Ruinaamistyötä.
....Miks musta tuntuu että kuulostan hiton typerältä ja ärsyttävältä juuri nyt..?
Äsht, whatever. Ehkä voin käyttää tätä tilannetta hyväkseni televisioasioissa. Kai sit pitää vaan ottaa ilo irti kun on siihen mahdollisuus. Ja olla kiitollinen.
... hei.. ehkä pointti on se, että olen kyllästynyt olemaan kiitollinen.
Viimeistään uutenavuotena teen pyhän lupauksen olla hankaloittamatta elämääni tekemällä helpoista asioista vaikeita. Koska oon vitun kyllästynyt siihen että mun elämäntarkoitus näyttää olevan ongelmien kehittäminen tyhjästä. Ylianalysoiminen saa luvan loppua myös.
Jos muu ei auta, teippaan suuni kiinni ja sidon sormeni.