Neponen: Mikäs sillä oli?
Pöysti: Sama mikä noilla kaikilla on. Elämäntarkoituksettomuuden sietämättömän itsestäänselvyyden kokemisen helppous ja sen kieliopillisesti ilmaisemisen yhtäaikainen paise... krhm... vaikeus.
Neponen: Ei mahdu sarakkeeseen.
Pöysti: Ahdistus ja tylsyys.
Neponen: Mä laitan ahdistus