Tänään poni lähti viimeiselle matkalleen. Traileriin se meni helposti, rauhallisesti. Perillä metsässä se ei hirnunut eikä hätäillyt, vaan oli edelleen rauhallinen. Sukulaismies otti ponin Sarilta ja vei puun viereen, kiinnitti sen siihen liinalla ja antoi sen syödä. Poni söi maasta ruohoa noin vartin ajan, edelleen rauhallisesti, kunnes pää oli oikeassa kohdassa ja sai nopeasti "napin" otsaansa. Kaatui maahan, näytti nukkuvalta. Vain vähäisesti verta haavasta ja nenästä, mutta muuten ei mistään olisi tiennyt että on juuri päästetty pois..
Koko tilanne meni niinkuin pitikin, uskomattomalla levollisuudella. Jo lähtien siitä ettei poni hätäillyt siellä metsässä, ei huudellut kavereiden perään, meni koppiin heti, ja muutenkin tuntuu että se taisi tietää mistä on kyse.
Pusumaisesti se olisi voinut hirnua ja pyöriä siinä narun päässä vaikka ikuisuuden, kaveririippuvainen kun on. Mutta ei. Se oli täysin rauhallinen.
Siellä se nyt lepää. Tai ei, ei lepää. Sen ulkokuori on nyt maassa, mutta ponin sielu pääsi vapaaksi ja lähti uuteen paikkaan.
Kiitos Pusuponi, paras kaveri ikinä.
"Mä päästän sut pois...."
6.1.1980 - 8.9.2007
Uusimmat blogimerkinnät
- Pakko oli, varsinkin toi 9-kohta johon meina... 05.09.
- Uujea! 28.06.
- Vanhaa, mutta ah, niin mahtavaa Kiuasta!! 17.05.
- After the storm 08.05.
- The Wanderers Lamentation 03.04.
- Of Ancient Wounds 29.03.
- Of sacrifice, loss and reward 24.03.
- Hei, huhuu! 18.10.
- Ja jatkuu 14.10.
- Practical English for Japanese tourists 13.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (13)
-
▼
2007 (44)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ lokakuu 2007 (4)
- ▶ syyskuu 2007 (7)
- ▶ elokuu 2007 (3)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (9)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (6)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ 2006 (24)