Kysymys: Miksi Mäntästä olisi tullut hyvä kulttuuripääkaupunki?
"Mänttä. Tuo tuhannen ja yhden tyylin sekoitus. Mutta onko Mäntällä yhtenäistä linjaa? Ja miten sitä voisi kuvailla? Jos sinun pitäisi kertoa ulkomaalaiselle kulttuuri-ihmiselle Mitä Mänttä Oikeastaan on, mitä sanoisit?
Minusta Mänttä on yhtä kuin Suomi. Ei näytä liian pieneltä (mitä se oikeasti kyllä on), mutta ei myöskään ole turhan mahtaileva. Pikemminkin Mäntän yleisilme on vaatimaton, mutta jossain siellä sisällä on jotain elämää suurempaa. Tunnelman voi aistia astumatta siihen sisälle. Suuret kulttuuriset ja mahtavat helmet ovat ikäänkuin piilossa. Honkahovi metsän keskellä, kaupungintalo on kyllä keskellä, mutta kuitenkin niin metsän vieressä, ettei sen todellinen mahtavuus tule esille toisin kuin jos se olisi 50 m lännessä. Torin esille tuomana se olisi mahtaileva, mutta ei. Syrjässä se on suomalaiseen tyyliin paremmin ajamassa asiaansa.
Valkoinen talo, parhaimmalla ja eniten esiin tulevalla paikalla mitä Mäntässä voi vaan olla? Kyllä ja ei. Tehtaan tehdasmainen rumuus ja suuruus nielaisee sen. Ihminen kiinnostuu mielummin rumasta kuin kevyen komeasta. Vielä kun kuin peilikuvana lammen toisella puolella on ruma pekilotehdas. Se moninkertaistaa valkoisen talon piiloutumista.
Pahin kaavaa rikkova poikkeus on kirkko. Se pyrkii tulemaan niin tungettelevasti esiin, että sen kulttuurinen arvo on verrattaen nolla. Parempi paikka sille voisi olla vaikka Rusinniemessä. Henkilökohtaisesti pidän Vilppulan kirkon sijainnista, paikasta ja sijoittelusta. Se on loistavalla paikalla, ja samantyylinen sijoittelu sopisi mahtavasti Mänttään. Sopivan piilosta löytyy todellinen kulttuurihistoriallinen aarre! [VOI EI!!!!!!!!!!]
Mitä sijoittaisin kirkon tilalle? Modernilla ja sopivan kokoisella ostoskeskuksella tietenkin! Sinne voitaisiin tehdä sisäpiha, kakkostori ja yleinen henkailupaikka.
Mäntästä tekee loistavan kulttuurikaupungin se, että Mäntässä olisi mahdollista aistia niin monia eri tunteita ettei ihminen pysty niitä tuntemaan. Mäntässä olen kokenut suurimman eron yön ja päivän, illan ja aamun, talven ja kesän, kevään ja syksyn sekä ilon ja surun välillä.
5/7 P [KAMALUUDESSAAN KIEHTOVAA TEKSTIÄ!]