Olipa kerran kolme paviaania. He elelivät viidakossa omien lakiensa mukaan, miten vain milloinkin ikinä halusivat. Periaatteessa heidän ei tarvinnut välittää muista metsän asukeista, kunhan vain jättäisivät muut rauhaan. Paviaanit elelivät kuitenkin hyvin levotonta elämää. He terrorisoivat kaikkea mitä vain suinkin keksivät. Tuntui kuin paviaanit vähät välittivät mistään, mutta todellisuudessa he lisäsivät levottomuuttaan lievittääkseen sisällään sienienlailla kasvavaa omantunnon tuskaa. Mitä sillä sitten oli enää väliä? Kaikkihan johtui vain siitä, että tyypit ottivat heidät alunperin liian vakavasti. Paviaanit tiesivät olevansa väärässä ja väärällä puolella. He myös ymmärsivät, että tie takaisin toiselle puolelle oli liian pitkä käytäväksi. Joten he päättivät vain jatkaa itsensä tutkimista.
Jokapäivä he kulkivat viidakon suurimman puun ohi. Sen suojissa asui muuan simpanssi, joka huusi paviaaneille aina: "Te olette oikeassa". Simpanssi oli yksinäinen mietiskelijä. Hän kuuli ja tiesi kaiken mitä viidakossa tapahtui. Hän ei ollut mikään hallitsija, mutta oli kuin hovimestari joka tiesi kaiken kaikesta. Paviaanit eivät saattaneet ymmärtää simpanssia. Kaikkihan tiesivät että paviaanit olivat kunnon pikkuperkeleitä, joita kaikkien tuli paheksua! Paviaanien viha simpanssia kohtaa kasvoi kerta kerralta kun paviaanit kuulivat simpanssin kannustuksen. Viha kasvoi myös muita kohtaan ja paviaanien rettelöinti vain paheni. He halusivat näyttää simpanssille, että he ovat väärässä. Mutta mitä väärempään suuntaan paviaanit uskoivat menevänsä, sitä varmempana simpanssi seisoi sanojensa takana.
Koitti päivä jona paviaanit päättivät viimein tuhota simpanssin myötätunnon. Varmempana kuin kertaakaan aikaisemmin paviaanit astelivat ylpeinä simpanssin eteen. Mutta simpanssi katsoi heitä lempeästi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Teidän hyvyytenne määrä ei voi pähkinöin mitata. Teidän suuruutta ei voi muihin verrata. Te jos ketkä olette niin oikeassa etten saata sitä ymmärtää, ja se joka teitä halveksii on niin väärässä etten saata sitä ymmärtää. Ja nyt kun tästä lähdette, niin muistakaa: eläkää niinkuin teidän sydän sanoo teille."
Siitä päivästä lähtien paviaanit elelivät jaloiten kaikista viidakon eläimistä. Niin he olivat kulkeneet oman tiensä oikealle puolelle.