IRC-Galleria

Paitani paloi melkein poroksi, luulivat minua horoksi. :c

On olemassa pitkiä ja monimutkaisia tarinoita. Minä olen yksi niistä.

Tai toinen olis taas se mis olin mun muutaman nuoremman sukulaisen serkun sun muun kanssa, meidän naapurissa, joka tosin oli sisältäkin vähän erilainen (ja se talo oli jossain ihan oudos paikas mikä muistutti vähän tammikangasta, muttei kuitenkaan ollu tammikankaalla.) No sit ovelle tuli kysyyn semmonen oudon näkönen heepo jotain tietä johkin. Se oli liikkeel semmosel pienel pakettiautol. No jotenkin se tyyppi jäi roikkuun siihen ympärille ja alko säätään kaikkee. Sit me oltiinkin yhtäkkiä pakotettuina kaikki yläkerrassa ja se tyyppi huuseeras joittenkin vitun teinien kanssa siinä takapihal. Me kuunnelttiin pelokkaina niitten juttuja parvekkeelta, ja sit me tajuttiin et se oli se yks serialkilleri jolla on nykyisin se outo nimi. (siis se joka tappo pohjoisruotsis kolme ja on karannu muutamia kertoi muunmuassa joku vuos sitten?)

Haluisin nähä taas sen unen missä olin jossain ihme viestis mitä käytiin sekasin hiihtäen, mopolla, autolla, kävellen ja juosten sun muuta. Muistan kun aloin sit hermoon mun joukkueen kanssa kun kaikki muut joukkueet oikas jostain ja me menetettiin selvä johtoasema rökäletappioks. Vähän vitutti!

10.08.07 00:44 <shalle> ja elämän ideahan on: 'meikäläinen selviää suhteilla, kun taas sä et selviä ees pelkillä nuhteilla!'

'En tahtoisi olla mummu, koska sillon ei ehkä saisi kovin usein pesää' sanoi muuan ohikulkija vitostiellä.

Mulla on ollu tänään vaikutusvaltaa. Mä määrän meillä nykyisin.

Olitko siinä ollenkaan? Tunsinko sinua kuitenkaan?

Joo siis oon jo niin epätoivosessa tilanteessa, että mulla on odotukset ihan pilvissä, vaikka tiedän että vitut kaikki ne on perseestä taas! Mutta mutta! Tähän väliin täytyy jättää sille loppulisäykselle 'eihän sitä ikinä tiedä minkälaisia jokereita sieltä tulee' suurtakin suurempi arvo ja toivo. All hope in that. Adios amorees!

Tänään sen huomasin.
Elämä on kuin herne. Elikkäs: pimeässä se näyttää pippurilta.