IRC-Galleria

Nonniii. Koitan soittaa latoselle aamulla: "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saa yhteyttä...mimamo...cannot be reached" No tuumin siinä vähän aikaa et ei saatana se on vaan niin kassal et meenpä venaan tielle, ku eile oli kuiteskin puhetta et tuisin kyyris. No meen siihen liikenteenjakajalle mikä on Mäntästä tultaessa ei kellon puolella, kun käännytään Halliin. Ja siinä lukee isolla Halli. :D

Nonnii. No kyttäilen siinä. Autoja menee molempiin suuntiin, ja kaikki tietysti kattoo meikää ku jotakin hölmöö. Aika kuluu, eikä ferraria näy missään. 7.54 Hallista päin tulee joku ihan random farmariauto. Raottaa vähän ikkunaa "Ookko nä menosa mänthään?" "Nojoo vähän niinku" "Hyppää kyytiin!" (tää on se kohta mistä äiti on aina sanonu että nyt jalat alle) "Noonoo mun piti kyl mennä kaverin kyydiil muut no jooo" Hyppään kyytiin. "Oisit sä eteenkin voinu tulla.." "Noo tää on ihan hyvä.."

Tarinan lopun saattekin sit arvata ihan ite... :C

Niiiin ja latoselta tulikin viestiä siinä 10.08: "Moro. Kai oot päässy kouluun? Nukuin vähän pommiin, ku loppu akku yöllä puhelimesta." Kiitos tästä, ja loppu elämäminen olikin sit siinä.!

La 15.03.2008 Jämsä JLS - RuoSkA

Su 16.03.2008 Ruovesi RuoSkA - KuKi

Noonniiih. Koitetaas nyt miten tää sit meni. No ensinnäkin oltiin tos vuohijoella teksolla. Nooh lähettiin siitä sit ajeleen johonki vitun outoon paikkaan. Se oli joku keskiaikanen pleissi ja se oli semmosel kukkural mis oli järvee jokapuolel. Joku saatanan puulinnotus siinä oli myös. Patsasteltiin sitä sitten siinä ja lähettiin meneen. No sit mentiin jotain ihmereittiä vuohijoelle takasin ja siinä olikin sit este ettei siitä päässy. No joutu nouseen autosta. Mut vittu siinä oli kaameet vesilätäköt. Nooh Latosen vanhempi veli joka oli kuskina säily vaan sillä että sen kengät kastu. Sitten meikä loikkaa oikeella jalalla ja selvisin just ettei kastunu, mut se ei riittäny vaan oli pakko loikata viel vasuril. Ja siinä kohas mis kiikun vasemman jalan varassa huudan niinku Antero Mertaranta: "EI LÄHELLÄKÄÄN" Ja seuraavassa hetkessä lennän sinne saatanan kuralammikkoon selälleni. No mitä vittua! Siinähän on itseoikeutetut nilkit Järvinen, Tukia ja Simonmaa nauramassa mulle! Ei saatana. No painelen sisälle ja tyypit tulee perässä ja nauraa koko ajan. Sit ne villiintyy kun pääsee sisälle eikä keskity enää muhun vaan muihinkin ääliöhin. No vähän aikaa siinä touhuan kaikenlaista. Käyn vähän kynäkotelolla ja sellaista. Sit muistan sen kaatumisen ja päätän tsiikailla takkini tilanteen. No mitä vittua se on ihan paskassa. Ihan kun jotain vitun asfalttia ois tumpattu siihen. No ei siinä mitään. Kamalin paikka oli vuohijoen vessa. Meinaan siinä ei ollu ovia! Ja porukkaa kulkee ku rautatieasemalla siitä ohi! No sit mentiin ulos, jossa oli kaamesti populaa! Vähän ku rusinniemessä sesonkiaikaan saatana! Porukkaa vaan chillailee siinä ja on pölösel. Sit päätetään lähtee kattoos sitä autoo mikä on jumissa. Meikä nappaa Tukian pyörän. Se huus vaan ku huomas ettei voinu vahingolle enää mitään tehdä: "Et sitten saatana riko sitä" Sillei ihan ilosena kuitenkin huus, naureskeli vaan. Varmaan olivat varmoja että kaatusen siitä sit. Komee pyörä se oli. Oikeen maastoskeppa. Valkosia raitoja meni sillai komeesti. No sitku päästiin sinne autolle niin tottakai siinä pyöräs ei oo jalkaa. Meikä vaan innostuksen huomaamattomuudessa kaataa sen pyörän, mut vittu se kaatu ihan vitun syvään ojaan. Jäppi alko siinä vaihees heräytel etusormeensa ja oli just koputtamas Tukian olkapäitä kun heräään sitten.

Rupesin just miettiin et noi kympin välkät (9.45-9.55) on aika levottomia aina! :S

Mulla on suhde niibs \o/

Mut toi homo ( anagram ) on taas haaskoilla! Vittu alkaa vituttaan. Saa pelle päähänsä kohta.

no watta fuck. Rupesin miettii et watta fuck. Mitä helevettiä tää ny si on olevinaa? Istut vaan täs koneel ja koitat tappaa aikaas. Tää on sun mielestä rentoutumista, mutta vittu. Alkaa vaan ahistaan mitä kauemmin istuu täs. On paska olo kun nousee tästä. Ja sit palaat silti. Ei vittu. Kaamee ahistus. Mitä vittua miksei kukaan saatana hätistä mua tästä? Miksei saatana vois men tää kone rikki? Ei vittu. Toisaalta eihän mul nyt oikeeestaan olis läksyi enää mut aina vois tehä vai mitä? Etukäteen ja nii ees päi. Paikat tuloo kipeeks ja päätä särkee ku täs myllyttää. saatana. vitusta tällane.

Siiiis ihan ykkösbiiiisi.
Vanhat ajat.
Lapsuus.
Futiksen peluu tos pihas.
Hiekan tuoksu meijjä mäen pääl.
Punane pyörä mil vedin taloo ympäri sata kertaa 23 min. 8)
Parempi maailma.
Miellyttävää.
Haikeet.
Omii lapsiiki vois?
Kotipaikka rakkautta lisää.
(Ei kandeis kuunnella tätä isona?)
Saunareissut äijjän kans mökkinaapurille. :D
Paksut miehet hyppii laiturilta :/

Sama homma.
Voi kun oiskin tällasta.
Parisuhteet. Pitkät semmoset.
Hyvin kulkevat ja tasaset parisuhteet.
Lapsiakin jo mietteis?
Naiset on vaikeita?
Filosofisia ajatuksiakin saattas tulla mut ei jaksa miettiä.
"Kuvittele että maailmamme olisikin vain muru hiekkaa."
Pilas yhen ruokatunninkin tommoset ajatukset saatana.
Maanpinnalle lyöntejä.
Menee jo kellariin?
Kuvittelua.

Loistava biisi! Nyt sekoilua mitä vaan tulee mieleen kuunnellessa.
Lakkalikööri.
Kaupunki.
Tyhjät kadut.
Tyhjä pää.
Oudot tunteet.
Hapuilu.
Haluttomuus.
Mennään vaan.
Sekoilu, mut ei pahat muuten vaan hauskaa.
Tavallaan yksinäisyys mut ei oikeesti. Yksin ihmisten keskellä?
Oksettavat soundit ennen kertosäettä mitkä kuitenkin iskee loistavasti takasin ja lisäää biisin <3
Tavallaan tulee laivakin mieleen mut ei paljon. Ehkä semmonen pudotus kannelta mereen?
En halua tuntea näin. KAAMEETA.
LOPU JO SAATANA
Ahdistus.

Karhunkarvalakki

Jaakon isä on metsuri. Olavi on ollut metsuri jo vuosikymmeniä. Hän on mestari työssään ja osaa raivata metsiä kuin isänsä ja isoisänsä muinoin. Olavi nauttii suuresti työstään. Hän pitää tärkeänä, että saa tehdä työtään miten ja milloin vain haluaa. Luonnonhelmassa Olavi on aina yksin, kasvotusten luonnon kasvattien kanssa. Hän näkee ja tuntee kuinka puut kasvavat kasvamistaan ja kuinka metsot joka kerta lehahtavat tiehensä kun Olavi iskee tuliterän "hussensa" käyntiin.

Yksin metsässä ollessaan Olavi aina puhelee luonnolle. Tervehtii ystäviänsä, ja joskus jopa halailee tuttavallisesti rakkaimpia puita ja pensaita. Mutta puun kaatoon ryhtyessään hän ei tunne surua eikä haikeutta. Päinvastoin Olavi vain lisää kaasua ja huutaa hampaat veressä: "Siitäs saat SAATANA! Nyt on aika korjata hedelmät! PERKELE!" Kun puu tuntien raskaan ja hikisen urakan jälkeen on pinossa Olavi rauhoittuu. Istuu kannolle ja alkaa itkeä. Itkeä niin kuin kasvoilleen olisi heitetty täys ämpäri vettä. Tuska mikä hänelle tulee puun murhaamisesta vain kasvaa hänen sisällään. Kuin jokainen kaadettu puu kasvaisi hänen sisälleen ja yrittäisi tukehduttaa hänet. Mutta kun Olavi aikansa suree puuta, suru karkaa hänestä. Hän ottaa sahansa maasta ja lähestyy seuraavaa puuta. Hitaasti ja varmasti hän tulee puun luo, ottaa syvään henkeä. Ja taas Olavi on eläin.

(tarinan soittoääneksi vaikka kalle eläintenystävä) :D