jos kaikki ois menny niin kun toivoin en nyt istuis tässä kirjottamassa tätä säälittävää tekstiä ja kuuntelemassa juuri tätä biisä ja miettimässä miks näin kävi?
kaikki alko niin hyvin ja kaikista vaikeuksista huolimatta meijän tiet kohtas aina uudestaan... olit ja olet asia joka multa puuttuu..koko ajan on vaajaavainen olo koska sä et oo enää sitä aukkoa täyttämässä millään tavalla!
mä tarvitsen sut mun lähelle! sun läsnä olo on mulle pakkomielle...koska sekin on mulle jotain kun saan huutaa sun kans kilpaa naama punasena ja kuunnella kun sä huudat et jätä mut rauhaan....silti sä olet siinä ja otat muhun kontaktia! ja kaiken sen jälkeen me aina tullaan törmäämään hyvällä tavalla, mut nyt mä pelkään et niin ei enää käy! sä oot tehny lopullisen päätöksen etkä enää halua mua sun elämään millään tavalla...
kaikkein vaikeinta tässä on se että susta tuli mulle pakkomielle melkeimpä heti sen jälkeen ku nähtiin ekan kerran!!! en edes tuntenu sua ja silti mun piti päästä jonkinlaiseen kontaktiin sun kanssa! loppujen lopuks sain sut...ja loppujen lopuks menetin sut! kestin kaiken paskan mitä lykkäsit mun niskaan... annoin anteeksi kaiken ja kaikesta huolimatta jaksoin välittää susta ja olla tukena... ja tässä kiitos!!!
miks sanoit mulle rakastavas jos sitä et tarkota... katot mua silmiin ja vastaat mulle että niin heidi mäkin rakastan sinua!! näät mun silmistä että mulla on vaikeeta ja silti teit niin.... ``niin heidi mäkin rakastan sinua`` ja sit sä vaan lähdet jätät mut yksin annat mun hajota kerta toisensa jälkeen!!!